Valkenee

Olen suunnitellut.
Jo kauan
maalaavani
kaikki kodin sisäovet
ja karmit
valkoiseksi.

Ne kun ovat
sellaiset
kellertävän tammiset
ja tammiparketin kera
ne luovat
jotenkin tunkkaisen,
kellertävän
valon.

Mutta.
Se aloittaminen.
Sehän on
NIIN vaikeaa.

Sunnuntaina otin
itseäni niskasta
kiinni ja teippasin
kaikki karmien
ympärykset,
suojasin lattian
ja kaivoin pohjamaalin
esiin.

Useamman tunnin jälkeen.
Oli Muutama oven
ja karmin kellerrys
piilossa.
Mietin maalihuuruissani,
jotta kaikkeen sitä ryhtyykin.

Mutta.
Aamulla.
Kun valo alkoi tulvia
sisään lumen kirkkaana,
oli mieli jo toinen.

Vaikka osa ovista
onkin vielä vain
harmahtavan pohjamaalin
peitossa,
on muutos
melkoinen.

Ihan kuin eteinen olisi
suurentunut neliön verran.
Valo kirkastunut.
Lattiakin näyttää
ihan siedettävältä.
Kun ylimääräinen
keltaisuus on
poissa.

Illalla saa taas
suti kyytiä.
Ja valkenee.
Valkenee.

Ehdottomasti
muutaman maalinhuuruisen
krapulan arvoista.

Piparintuoksua ja tunnelmavaloja

 

Viikonloppuna
on vietetty aikaa
lähinnä keittiössä.

On tehty pipareita.
Muumeja.
Ja pikku-Myitä.
Muutama kettu
ja karhukin
pääsi pellille. 

Laatikosta löytyi
viimevuotiset
jouluvalot.
Ne päätyivät
kurkkupurkkiin
antamaan valoa
keittiön nurkkaan.
Näkee keitellä
kahvit.
Tunnelmavalossa.

Tahtoisin ripotella
kynttilöitä
ympäri kotia.
Tuomaan tunnelmaa.
Mutta.
Liikaa pikkusormia.
Kipuilevia.
Uteliaita.
Ehkä ensi vuonna. 

Mutta pian
valkenee muuallakin
asunnossa.
Jos ei valoa.
Niin sitten
valkoista.

Ja paljon.

Varma merkki

Mistä tietää,
että joulu lähestyy?
Mandariinilaatikot
ilmestyvät kauppoihin.
Ainakin täällä
Islannissa.

Ajeltiin
pienimmän kanssa
heti aamusta
kaupoille.
Ensi lumi oli
satanut yöllä.
Joka asemalta
rillutteli joululaulut.
Laitoin radion kiinni.

Vaikka joulumieli
hiipiikin jo
tänne meille,
aion pysytellä
kaukana joululauluista.
Ihan vaan siksi,
että sitten jouluna.
Niistä nauttii.
Sen parisen viikkoa. 

Mutta mandariinit
lähti mukaan.
Laatikkokaupalla.
Tätä joulun merkkiä
en pistä pahakseni.

Nappasin vielä
mantelipussinkin
mukaan.
Jos vaikka glögiä
maistaisi.
Ihan näin ensilumen
ja pakkasilmojenkin
vuoksi. 
Jo heti illalla.

Pikkuasiat ne pikkuasiat

Minä pidän järjestyksestä.
Siitä, että on avaraa ja
selkeää.
Ettei tarvitse raivata tilaa
joka kerta kun 
haluaa tehdä jotain
pöydän ääressä. 

Tai ettei tarvitse
varoa askeliaan,
kun lattia on miinoitettu legoilla
tai muilla ihanan terävillä
pienillä tavaroilla.

Tämähän on tietysti
pelkkää toiveajattelua
kodissa, jossa asustaa
kaksi pientä sotkijaa
ja yksi iso, joka unohtelee
tavaroitaan minne sattuu.

Keskityn siis
muihin asioihin.
Yksityiskohtiin.
Pieniin juttuihin,
asioihin,
jotka piristää
kun ympärillä velloo
kaaos.

Kuten ovikellon
uuteen raidalliseen
lookkiin.
Se kun sijaitsee
melkein keskellä
seinää.
Ettei sitä voi
edes piilottaa.
Tai häivyttää.

Se sattuu silmään.
Aina.
Kun ohi kävelee. 

Onneksi.
Raidat pelastaa
tilanteen.
Aina.

Yksi vuodessa

Ensimmäisenä jouluna
yhdessä miehen kanssa
hankimme pienen kuusen
ja siihen yhden koristeen.

Pieni lasinen sydän.
Ja ympärille suklaisia palloja.
Käteviä koristeita.
Voi syödä pois.
Joulun jälkeen.

Teimme tästä perinteen.
Ja nykyään hankimme
joka joulu kuuseen
yhden uuden koristeen.

Jokin kaunis.
Laadukas.
Mikä kestää
vielä lastenlastenkin.
Ihailla.

Lasinen. Kankainen.
Virkattu. Tai vaikka puinen.
Niinkuin tänä vuonna.
Koivuinen kristalli.
Valonan. 

Ehkä eniten tykkään
katsella sen varjoa
kun se heiluu
ilmavirran mukana.
Siinä on jotain
hypnoottista.
Kauniin yksinkertaista.

Melkein.
Tekisi mieli hankkia toinen
sen kaveriksi.
Mutta.
Yksi vuodessa.
Vain yksi.

Tuulee

Tämä päivä.
Korttina.

Jospa muistaisi

Eilen juhlittiin isiä.
Tämä kiireinen äiti
muisti vasta aamulla
mikä päivä oli.

Onneksi oli leivottu
pipareita.
Ja koristeltukin.
Jotta oli jotain
mitä aamukahvin kylkeen
laittaa.

Isompi piirsi kuvan.
Meistä.
Kaikista.
Ja kantoi tarjottimen
onnellisena
sänkyyn.

Jospa sitä
lahjan sijaan.
Vuoden jokaisena
päivänä.
Jaksaisi muistaa.
Arvostaa.
Ja kertoa.
Varsinkin kertoa.
Miten tärkeä se
toisen vanhemmuus.
Minulle on.
Ja pojille.

Kultaakin.
Kalliimpi.