Se on siinä!

Vihdoinkin. Valmis.
Useamman kuukauden verran sitä onkin työstetty.
Ensin suunnitelmia.
Sitten ihan konkreettisesti.
Vielä pari päivää ennen avajaisia,
uurastimme kassapöydän kimpussa,
maalasimme viimeisiä seiniä ja lattian kuvioita,
ompelimme yötöinä pukukoppien verhoja
ja tuunasimme kirppariöytölipastoa seinään.
Välillä meinasi usko loppua.
Viime hetkillä kuitenkin saimme rutistettua kaiken valmiiksi.
Tuotteet pääsivät sisään, verhot koppien oviin, nimikyltti oven päälle.
Näyteikkuna sai ensimmäisen esillepanonsa.
Pölyt on pyyhitty. Lattiat puunattu.
Ja perjantaina. Kello kymmenen aamupäivällä.
Avasi ovensa.
FINNSKA BÚÐIN numero kaksi.

Tässä kuvapläjäys urakan vaiheista ja lopputuloksesta.
Nyt on olo väsynyt mutta onnellinen.

Kukkuu! Seinässä reikä.

Tämmöisistä näkymistä alettiin rempata.

Valkoista. Valkoista!

Kirpputori. Sisustajan suosikkikauppa.

Laatikoista hyllyjä seinille.

Ja kolmioita lattiaan.

Tältä näytti vielä muutama päivä sitten.

Mutta valmistui kun valmistuikin juuri ajoissa - FINNSKA BÚÐIN

kuva: Björgvin Hilmarsson

Onni on mahtavat yhtiökumppanit <3
Kyllä me vaan osataan! (kuva: Björgvin Hilmarsson)

Siinä kirpparilaatikoiden lopullinen paikka ja kunto. (kuva: Björgvin Hilmarsson)

Kengille Virkkurista tutulla ohjeella virkattu ketju ja harjanvarsirekki.

Vaaterekitkin suuniteltiin ja toteutettiin itse. Jämäpuista ja metalliputkista. (kuva: Björgvin Hilmarsson)

Vanhat ovet toimii sovituskoppien väliseininä. (kuva: Björgvin Hilmarsson)

Kirpputorilta löytyi myös pieni ompelupöytä, josta tuunattiin koruille hylly.

Peilistä näkyy kasvio.

Ensimmäinen ikkuna-asetelma.

Lattialle tuli kolmioista hiukka väriä.

kuva: Björgvin Hilmarsson

Jee. Nyt se on valmis. <3 (kuva: Björgvin Hilmarsson)

Ketjut työhuoneeseen

Järjestelin työhuonetta
taas kerran,
kun ei se tunnu pysyvän järjestyksessä
sitten millään.

Työhuoneella tuntuu olevan
maaginen kyky kerätä kaikki
tarpeettomat tavarat
ja päätyä väliaikaiseksi varastoksi
jos sun millekin
keskeneräiselle projektille.

Turhaa mainita, että
tämä hiukkasen vaikeuttaa
niitä ompeluhommia
siellä kaaoksen keskellä.

Omille vaatteilleni tuunaamani vaaterekki
on toiminut tehtävässään
paremmin kuin hyvin, joten
päätin sitten soveltaa ajatusta
myös työhuoneessa ja
tehdä ompeluksille oman pienen rekkinsä.

Mintusta langasta koukuteltu
ketju ja vanha harjanvarsi 
ja avot.
Rekki on valmis.

Kirpparilta joskus löytämäni puinen matkalaukku
pääsi myös esille.
Sinne mahtui täydellisesti kaikki
pienet ompelukset
sekä Lego ja Scrabble korut. 


Sormet syyhyääkin tekemään taas
kaikkea kivaa ompelu- ja virkkausrintamalla.
Ja nythän sitä näkee iltaisinkin
näprätä, kun alkaa taas päivät pitenemään.

Jee.
Kyllä se tulee kevät tännekin.
(uskottelee hän itselleen eikä 
suostu katsomaan ulos lumisateeseen)

Tyytyväisiä. Kaikki.

Isompi pojista on kuin äitinsä.
Nauttii sisustamisesta
ja tuunaamisesta.
Pienten yksityiskohtien pohtimisesta.
Haluaa oppia virkkaamaan.
Ja ompelemaan.

Pienempi taasen on kuin isänsä.
Kauhulla katselee
kun sohva vaihtaa paikkaansa
kolmatta kertaa.
Päivän aikana.

Olohuoneessa on taas
vaihteeksi uusi järjestys.
Yhteisen sairaspäivän jäljiltä.

Isompi vaihtoi tuolien ja
lipaston paikkaa
ja mietti miten ne
sopii vierekkäin yhteen.
Miten flow
on parhaimmillaan.

Mistä lie.
Senkin sanan keksinyt.

Yhdessä valittiin
olohuoneeseen talvikukka.
Ja mietittiin sohvan päällisten
kuvioita.

Lupasi piirtää
unelmiensa sohvan.
Minkä mukaan voi sitten
valita päällisiä.

Pieninkin otti osaa.
Kantoi kaikki tyynyt
isoon kasaan
ja rakensi laivan.

Tyytyväisiä.
Koko sakki.

Teippasin seinään

Mekon nimittäin.
No arvaahan sen
mitä siinä kävi.
Kurkkase vaikka
Instasta.

Tuli pienoinen
punainen kausi ompeluissa.
Näköjään.

Ja taitaa olla
myös rusetit pop.
Nyt mun jutuissa.
Koska ihan vahingossa
melkein joka juttuun
tungen rusetteja.

Mietin tässä
häämekkoa siskon
kesäisiin häihin.
Ehkä pitäisi
heittää pepun päälle
iso rusetti.

Sitä paitsi.
Se on kuulemma
hedelmällisyyden merkki.

*reps*

p.s. Heitin tuolla facessa ajatuksen ilmaan
pienestä arvonnasta. Neku on niin maan kivoja.
Mutta mitäs arvottais? Toiveita saa jättää.
ja ompelukone tykkää surrata. ;)

Lipaston muodonmuutos

Lipasto.
Melkein valmis.
Ne nupit.
Puuttuu vielä.

Löysin ebaysta
puunupit.
Just semmoiset
täydelliset.
Tulee Hongkongista.
Joskus kesäkuussa.

En sitten jaksanut
odottaa niitä nuppeja
ennen tämän
paljastamista.
Vaikka onhan tämä
nyt vilkkunut kuvissa
jo monta kertaa.

Nyt vaan
kuvittelet.
Että joka laatikossa
on pieni puinen nuppi.
Joka passaa tuohon
pärekoriin.
Kuin nenä päähän.
Eiks ookin.
Just mun näköinen?

Hehe.
No mutta.
Mä tykkään.
Ja mies myös.
Kun se ei koskaan
kuitenkaan tutkaile
Tuonne lattianrajaan. 

Prkl! Designia ja sirkushuveja

Pidettiin pienimmän kanssa
vapaapäivä.
Mentiin kaupungille
ja ajauduttiin
(tietty)
Suomi prkl! Designiin
aikaa viettämään.

Nähtiin varmaan
tusina kissoja.
ja paljon raitoja.
Varsinkin Marimekon
semmoisia.

Poikanen poseerasi
tyytyväisenä lempitakissaan
ja uudessa pipossa.

Ompelin sen
käyttämättömästä Seppälän
vauvan paidasta
jonka löysin
lastenvaatekirpparilta.

Kivakuosisia vauvan
vaatteeita lähtee
aina silloin tällöin
kirpparilta mukaan.
Ne kun ovat käteviä
pipomatskuja.
Ainakin näin
pieneen päähän. 

Ja tämä vielä.
niin herkullisen
sirkusteemainen
ja kaikkea.

Lampun tuunaus

Minulla oli
parisen vuotta sitten
sisustuksessa
vihreä kausi.

Silloin ostin kirpparilta
vanhan yölampun
se kun sattui olemaan
jänskän oliivin vihreä.

Tuo väri ei nyt oikein
innostanut
joten maalaa suhautin
sen keltaiseksi.
Ja parempi näin.

Mustavalkoinen
siksak-kuvioinen
johto Clasulta
passasi tähän kuin
nenä päähän.

Nyt se roikkuu
työhuoneen hyllyn nurkalla
ja odottaa uutta sijoitustaan.

Luulempa, että
tämä päätyy
lastenhuoneeseen
yölampuksi.

Isompi pojista
kun tahtoo katsella
kirjoja nukkumaan mennessä.

Ei olis muuten hullumpi
sohvan nurkkaankaan.
Sieltä kun puuttuu
lukuvalo.
Tai siis toisin sanoen.
Virkkausvalo.

Onneksi on illat jo
mukavan valoisat
niin näkee koukutella
ihan päivänvalossa.

Maalia maalia. Vaan mitä maalia?

Tämmöinen laatikosto
kotiutui meille
ystävän muuttopäivän
päätteeksi.

Täyspuinen ja
sopivan kapoinen.
Tai siis
ei hurjan syvä.
Mikäköhän se sana onkaan.

Ja tykkään.
Jaloista. 

Tämä saa ensin
pohjamaalia pintaan.
Mutta mitäs sitten?

Kokovalkoinen.
On vaan niin tylsä.
Ja nuo vetimetkin
vois vaihtaa.
Vähän vetävämpiin?

Minttua?
pienessä mittakaavassa.
Kuviota?
niinkuin kolmiot.
Tai salmiakki.

Vähän oon.
Kahden vaiheilla.

p.s. pieni assistenttini
osallistui innolla
kuvausjärjestelyihin.
Kuten varmaan jo
kuvista näkyykin.