30. elokuuta 2012
Sängynpäänvaivaa
Pienin.
Kasvoi sängystä ulos.
Kirjaimellisesti.
Laitoin kerran nukkumaan.
Ja menin pyykkipuuhiin.
Hiukka hätkähdin.
Kun yhtäkkiä.
Pieni herra käveleekin vastaan.
Oli kivunnut.
Laidan yli.
Vuoden vanhana.
Ei auttanut.
Kun mennä sänkykauppaan
ja hankkia uusi sänky.
Korkeammilla laidoilla.
Vaan hiukka harmittaa.
Kun tuo edellinen.
On vaan niin kaunis.
Ettei sitä tahtoisi.
Varastoon.
Piilottaa.
Nyt se seisoo.
Olohuoneessa.
Ja odottaa.
Että tämä keksisi.
Minne sen sijoittaisi.
Jos vaikka.
Käyttäisi sohvana.
Vahvistaisi pohjaa.
Paksumpi patja.
Tyynyjä. Ja peitto.
Mikä sen ihanampaa.
Poikasetkin.
Tykkää köllötellä.
Vaan kun on.
Tämän kämpän neliöt.
Aika kortilla.
Minne kulmaan
sen mahduttaa?
Voisikohan ruokapöytää.
Siirtää vuodeksi varastoon??
27. elokuuta 2012
Moustache!
Kasvatin sitten itselleni viikset.
En ylähuulelle.
Vaan kaulalle.
Poola Katarynan korut.
Ovat aiheuttaneet.
Sydämentykytystä.
Jo pitemmän aikaa.
Tätä viiksekästä.
Ei vaan voi vastustaa.
Perjantainen ystävämyynti.
Ja nyt se on mun!
Hymyilen leveästi.
Viiksieni takaa.
26. elokuuta 2012
Ystävällistä Prkl!
Perjantaina paikallinen Suomi-kööri
kokoontui hyvin Ystävällisissä merkeissä
Suomi Prkl! Design kauppaan.
Viiniä. Vaahtokarkkeja.
Ystäviä. Uusia tuttuja.
Ja ihania Juttuja!
Yksi ihanuus tarttui mukaankin.
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisit saanut olla mukana.
No nii,nyt se soi sitten koko yön päässä...
23. elokuuta 2012
Möljäkeiju
Pienin sai postissa paketin, mistä paljastui ihania riimejä.
Papupiilokas.
Ötökkäriimejä.
Isoveikka ihastui.
Ötökät kun on pop.
Äitikin löysi.
Tähän päivään sopivan.
Ötökän.
Huonosti nukutun yön jälkeen.
Möljäkeiju.
Iskee jutun ytimeen.
..Ja heti alkoi naurattamaan.
22. elokuuta 2012
Niitä päiviä..
Tämä on niitä päiviä.
Kun tekisi mieli
vain maata lattialla.
Ja tuijottaa kattoa.
Pienin piti showta
keskellä yötä.
Liekö yksivuotisrokote,
mikä vaivasi unta.
Isompi.
Jäi kotiin.
Kun silläkin lämpöä.
Ja kurkussa
kasvaa kaktus.
Jospa tänään.
jätetään suunnitelmat
sikseen.
Ollaan vaan.
Ja vaikka tuijotellaan
kattoon.
Harjotellaan.
Sitä.
Vaan olemista.
21. elokuuta 2012
Lelu vai?
puisen helistimen.
Mikä on myös hyrrä.
Ja sillä voi myös soittaa.
Vähän kuin marakasseilla.
Ja ihan parasta.
Se on vielä kaunis.
Sitä on suorastaan ilo katsella.
Olohuoneen pöydällä.
Tai hyllyllä.
Kerrankin.
Äitiä ei haittaa.
Jos lelu ei löydä takaisin.
Omalle paikalleen.
Lastenhuoneeseen.
Ihan selvästi.
Sillä on paikka.
Valaan hampaan.
Ja taskugramofonin vieressä.
19. elokuuta 2012
Leipoako vai ei..
Minä en ole mikään jauhopeukalo.
Juu ei.
Osaan ihan ok
Tehdä ruokaa.
Salaatteja teen ihan mielelläni.
Sellaisia ruokaisia.
Mutta leipominen.
Ei oo mun juttu.
Isoimman ensimmäisillä syntymäpäivillä.
Tein elämäni ensimmäisen kakun.
Oli oikein syötävä.
Sen jälkeen.
Leivon lähinnä.
Vain lasten synttäreille.
Joskus.
HARVOIN.
Ihan muuten vaan.
Eilen.
Ylitin itseni.
Taas kerran.
Ja tein synttärikakun lisäksi.
Mokkapaloja.
Nyt porukka nauraa.
Kun kaikkihan sen osaa.
Mutta minä.
Hymisen tyytyväisenä.
Ja nostan itselleni hattua.
18. elokuuta 2012
Ajoitus on tärkein
Pienin täytti siis vuoden.
Koko viikonloppu juhlitaan pientä mellastajaa.
Eilen olisi pitänyt leipoa ja valmistella.
Mutta mitä tekee tämä?
Näpräilee ja teippailee.
Pyykkipoikia.
Nämä tulee yhteen juttuun.
Vuoden päästä.
Joten pitäähän sitä.
Jo alkaa valmistelemaan.
Jos ne kakut vaikka leipoisi.
Itse itsensä..
17. elokuuta 2012
Yksi
Pienin.
Tänään Yksi vuotta.
Niin pieni.
Ja samalla jo niin iso.
Astuu varmalla askeleella.
Taaperoiden maailmaan.
Isompi Neljä vee.
Aika vekkulissa iässä.
Juttelee koko ajan.
Ja kyselee.
Taukoamatta.
Osaa numerot
kahteenkymmeneen.
Kahdella kielellä.
Äiti.
Kolkyt ja risat.
Vähän niiku
hurahtanut.
Numeroihin.
Varsinkin vanhoihin.
Peltisiin.
Posliinisiin.
Niillä se täyttää kotia.
16. elokuuta 2012
Aurinkomatto
Lomalla on aikaa.
Vaikka virkata.
No juu. Ehkä muilla.
Ei meillä vaan.
Kuusi viikkoa.
Mukana kulki
langat ja koukku.
Sain ehkä yhden
tilkun tehtyä.
Se siitä peitosta.
Tällä erää.
Onneksi muut ehtii.
Tämä aurinkomatto tuli
kirpparilla vastaan.
Ja mukaanhan se tuli.
Antamaan väriä.
Ja aurinkoa.
Syyspäiviin.
Jos se peittokin siitä
valmistuisi.
Vaikka ennen joululomaa.
15. elokuuta 2012
Kirppu
Olin varmaan entisessä elämässä kirppu.
Rakastan nimittäin kirpputoreja.
Joskus ahdistaa
kun täällä meillä
ei ole kuin ne muutamat.
Viikonlopputori.
Ja se kierrätyskeskus.
Ne miljoonaan kertaan kolutut.
Kaikista parhaita ovat.
Ne pikkukaupunkien kirpparit.
Ajelen joskus ihan vain huvikseni
ympäri kyliä.
Ja käyn joka kirpputorilla,
mikä vastaan tulee.
En tiedä mikä viehättää.
Kaikista eniten.
Se, että tekee edullisia ostoja.
Tai se kierrätysidea.
Jokainen kirpputori
on kuin loputon mahdollisuus.
Koskaan ei voi tietää.
Mitä löytyy.
Tai sitten ei.
Lomalla löytyi muutamia.
Aarteita.
Vanha kello. Vedettävä sellainen.
Herättää. Ja pitää mahdotonta meteliä.
Tämän kanssa.
Ei myöhästytä päiväkodista.
Ja raitaa. Raitaa.
Näitä ei koskaan liikaa.
Toisen turhuus.
On toiselle aarre.
Muu maa mustikka
Se on loma ohi.
Pitkä sellainen.
Koko kesän mittainen.
Harvemmin on näin onnellinen.
Kotiintullessa.
Vaikka nähtiin.
Ja tehtiin.
Niin paljon kivoja juttuja.
Kuten lossi.
Mikä jännä keksintö.
Siitä riitti juttua.
Ihmeteltävää.
Päiväkausiksi.
Mummo.
Ja muut rakkaat.
On halittu.
Ja leikitty.
Taas talven varalle.
Ikävä tuli.
Heti kun kone lähti.
Siltikin.
Oma koti.
Se kullan kallis.
Vaikka on.
Täällä.
Muilla mailla.
Mustikoilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)