Lomalomalomaloma

Nää lähtee huomenna
Suomeen.
Se ois loma loma loma.

Toiset matkaa etelään.
Me matkataan etelä-Suomeen.
No on se meiltä katsottuna
etelässä.
Parisen sataa kilometria.
 
Ostettiin sitten
aurinkolasit.
Luistimien sijaan.

Ei hiihtoloma.
Vaan aurinkoloma.
Toivon minä.
Jee. 

Kutonen

En muista missä kirpparilla
näin näitä numeromukeja
ensimmäisen kerran.
Silloin ostin vain
ykkösen
ja vitosen.

Sen jälkeen niitä
onkin sitten metsästetty.
Ja kiroiltu kun jätin
ne muut numerot sinne
pöydälle.

Nyt sattui tulemaan
kutonen vastaan
paikallisella kirpparilla.
Punaisena.
20 sentin polkuhintaan.
Ja mukaanhan se lähti.
Vaikkei ihan
passaakaan niihin muihin
mukeihin.

Mutta.
Numeromuki.
Mä niin tykkään. 

Mustaksi muuttuu

Seinä mustui.
Ja kylläpä teki hyvää.
Koko nurkkaukselle.
Tuosta ovesta
mennään eteiseen
ja koko nurkka
on aina jotenkin pimeä.
Vaikka miten sitä valaisisi.

Ennen kuva.
Niin tyypillistä meitä.
Laatikoston päällinen
täynnä romua.
ja laatikoston alla.
Pudonnut kirje.
Haha.

Ei paljoa vaatinut
tämä muutos.
Mutta.
Tykkään.
Ihan hirmuisesti.

Voihan apina

Onpa ihanaa olla taas
terveiden kirjoissa.
Ei ole pää toiminut viikkokausiin
eikä energiaa ole riittänyt
edes ompeluiden ajattelemiseen.

Viime viikolla posti
toi kasan ihania kankaita.
Siellä ne ovat
ompelukoneen vieressä
kutsuneet minua kaiket päivät.

Tänään pääsin vihdoin
kasan kimppuun
ja keltaisesta siksakista
syntyikin pehmoapina.
Kaverina tuttu pupunen.

Voi että.
Nämä kankaat on ihunia.
Facebookin puolella
laitoinkin kuvaa koko
kangaskasasta.

p.s. Tulossa on
sitä luvattua kurkistusta
sinne minne tämä blogi ei
koskaan ole mennyt,
eli siniseen kylpyhuoneeseen.

Kunhan toivun henkisesti
siellä vietetystä ajasta
mahataudin kourissa.

Tautista helmikuuta

Kohta poksahtaa pää.
Nyt on sairastettu
koko alkuvuosi.
Heti kun helpottaa
iskee joku toinen tauti.

Nyt pojilla.
Mahataudin alkuja.
Ei.
jaksa.

Tuotatin kaupasta
tulppaaneja.
Tuomaan iloa
sohvan nurkkaan.

Ulkona ihana aurinko
koko viikon.
Päässä sumuista.

Nähdään taas.
Kun elämä palaa
tähän maailmankolkkaan.

Toivottavasti teillä.
Terveemmät kuviot.

Koti kolmella ja kysymys

Mustavalkeaa blogista heitettiin haasteella
kuvata kotia kolmella sanalla.

Sanoisinpa näin.
Meidän kodista löytyy

Itsetehtyä
- koska tykkään tehdä itse
kaikenlaista, tuunata ja
maalata. Korjata ja koristella.

Kierrätettyä
- koska vanha ja käytetty on
aina enemmän mun mieleen.
Persoonallisempaa.
Eikä se kierrättämisen
ympäristöystävällisyyskään
ole haitaksi.

Iloista
- koska sisustaminen on kaikkea
muuta kuin vakavaa.
Hauskat yksityiskohdat
ja yllättävät ratkaisut tekevät
kodista persoonallisen.
Oman.

Tälläistä meillä.
Enpä laita haastetta eteenpäin,
toki sen voi kuka tahansa tästä napata.

Sen sijaan.
Minua kiinnostaisi ihan hurjasti,
varsinkin näin sisustuksesta
ja kodista kirjottaville blogeille
heittää tämmöinen kysymys.

Mikä paikka kodista ei koskaan
näy blogissa?

Mikä on se paikka mistä ei koskaan
tule otettua kuvia,
mikä on ehkä vielä keskeneräinen
tai odottaa sitä inspiraatiota?

Meillä se on
kylpyhuone.

Seuraava remonttikohde.
Alkuperäinen
muovimatto
lattialla.
Ja parilla seinälläkin.

Kuin tikku.
Esteetikon silmässä.

Mutta.
Teenpä poikkeuksen.
Ja kuvaan kylppäriä.
Jos arvaatte mitä väriä
sieltä löytyy.

Voihan Virkkuut

Viime päivät
on vietetty sohvan nurkassa
poikien kera.
Paljon muumeja.
Ja postipateja
pyörinyt ipadissa.

Taas näitä.
Talven pöpöjä.
Peehana.
Kyllä olisi tämän vuoden
sairastelut.
Sairasteltu.

Sohvan nurkassa
voi onneksi
koukku kilkata
ihan rauhassa.
Mintut langat muuntui
monen yrityksen ja
erehdyksen jälkeen
neuletakiksi.
Pienemmälle.

Koskaan en ole
purkanut ja korjannut
näin paljon.
Ja sitten vielä.
lanka loppui.
Melkein kesken.
Ja jätti hihat tuommoisiksi
nysiksi.

Ristiriitaiset fiilikset.
Päätelläkö.
Vai purkaa koko
hökötys pois.

Silmissä vilisee.
Ehkä tämä vain.
Mintun yliannostus.

Auttaisikohan
keltaiset pallonapit?

Lastenhuoneessa. Taas.

Viime postaukset on
pyörineet vahvasti poikasten
huoneen ympärillä.
Ja sillä jatketaan vielä
hetken verran.

Iski nimittäin semmoinen
vimma saada kaikki
keskeneräiset ompelut valmiiksi.
Ja ensimmäisenä oli
listalla lastenhuone.

Pienempi poikanen sai
sänkyynsä suurennetun
päiväpeiton.
Pistin hiukka vanua väliin
ja turkoosit kantit reunoihin.
Vähän niinkuin
piristämään.

Synttäriviirinauhakin
pääsi kattoon.
Vihdoin ja viimein.

Tänään on vietetty
laiskaa lauantaita.
Nukuttiin kymmeneen.
Ensi kertaa.
Ikinä.
Ollaan kaikki
hiukka puhki.
Ja mies työmatkalla.

Otetaan rauhallisesti.
Ja nautitaan lauantaijätskit.
Pistetään muutamat
muumijaksot pyörimään.
Tälläistä tänne.
Iltoja. Itse kullekin.