Yksi vuodessa

Ensimmäisenä jouluna
yhdessä miehen kanssa
hankimme pienen kuusen
ja siihen yhden koristeen.

Pieni lasinen sydän.
Ja ympärille suklaisia palloja.
Käteviä koristeita.
Voi syödä pois.
Joulun jälkeen.

Teimme tästä perinteen.
Ja nykyään hankimme
joka joulu kuuseen
yhden uuden koristeen.

Jokin kaunis.
Laadukas.
Mikä kestää
vielä lastenlastenkin.
Ihailla.

Lasinen. Kankainen.
Virkattu. Tai vaikka puinen.
Niinkuin tänä vuonna.
Koivuinen kristalli.
Valonan. 

Ehkä eniten tykkään
katsella sen varjoa
kun se heiluu
ilmavirran mukana.
Siinä on jotain
hypnoottista.
Kauniin yksinkertaista.

Melkein.
Tekisi mieli hankkia toinen
sen kaveriksi.
Mutta.
Yksi vuodessa.
Vain yksi.