31. joulukuuta 2012

2 0 1 3


Uusi vuosi.
Jälleen.

Toivon vain.
Että osaisin
elää siitä
jokaisen
päivän.

Kuin se olisi
viimeinen. 
Läsnä.

30. joulukuuta 2012

Kuin suolaa ja pippuria


Niin se taas meni.
Se juhla parhain.
Meillä.
Aikas paljon
wc:n puolella.
Naamat vihreinä.

Jäi sitten.
Suuri osa
herkuista
syömättä.
Kun pelkkä
ajatuskin
sai yökkimään.

No, onhan nuo suklaat
ihan kivoja
tuossa mukissakin.
Toivotut
pukin tuomat.
Kirjainmukit.
P ja S.
Minun ja miehen.
Nimistä.

Passaa aikas kivasti.
yhteen.
Vähän kuin me.
Suola ja pippuri.

24. joulukuuta 2012

24. Joulu!


Vihdoinkin.
Se pienten odottama.
Kauan kaivattu
jouluaatto.

Meillä se alkoi
jo aamuyöstä.
Kun isompi pojista
valvoi ja voi pahoin
koko yön.

Ei aivan.
Mitä tilattiin.
Mutta
kuusen alla
odottavat paketit
ja koristelu
nosti jo hymyn
pienen miehen
huulille.

Nauttikaamme.
Kaikki.
Iloa.
Ja valoa.
Joka kotihin.

23. joulukuuta 2012

23. Jännitys






Kuusi pääsi sisälle.
Sai yllensä
valohunnun.
Ja makoisia
suklaakoristeita.
Isomman
askartelemia
teoksia.
Muutaman
lasisen.
Ja posliinikoristeen.

Yksinkertainen
se on.
Just meidän.
näköinen.

Enkelikello
sai poikien
posket hehkumaan.
Sen helinää
ja pyörimistä
piti katsella
kauan.
Ja hartaasti.

Paketteja
katseltaisiin
vieläkin hartaammin.
Äiti piilotti.
ne vielä.
Jottei liikaa polta
jännitys.
Pieniä lapsosia.

Huomiseen on
pitkä aika.
Ainakin nelivuotiaan
maailmassa. 

22. joulukuuta 2012

22. Hyvää mieltä!


Se taitaa olla
se aika vuodesta
kun on tohinat
kovimmillaan.
Juuri ennen
hiljentymistä
joulun viettohon.

Vielä pitää
juosta kaupoilla.
Paketoida.
Leipoa.
Tehdä se.
Joulu.
Tupahan.

Tänä vuonna.
Paketoin
muutaman
pehmoisen paketin.
Ja vein
paikalliselle yhdistykselle
joka toimittaa
lahjoja
vähävaraisille perheille.
Toivottavasti.
Iloinen joulu.
Meillä kaikilla.

Tämän kaiken
tohinan keskellä.
Ei unohdeta.
Sitä tärkeintä.

21. joulukuuta 2012

Valoa kansalle




Monessa tuvassa.
On jo kuusi
pystyssä.
Meille se.
Kuusi.
Tuodaan vasta
aaton aattona.
Koristellaan
yhdessä.
Ja fiilistellään
sen valossa.

Koristeet
on kyllä haettu
jo hyvissä ajoin
varastosta.
Karkkitangot
tarttuneet
kaupasta mukaan.
Ja se
tämän vuoden
ainokainen.
Valona.
On odottanut
ripustusta jo
pitemmän aikaa.

Bambu saa
toimia joulupuuna.
Ennen kuin
kuusi pääsee sisään.
Siinä on sopivasti
mutkainen varsikin.
Jonne ripustaa.

Onpas muuten
pimeää.
Näin maailmanlopun
päivänä.
Innoissani mietin
jo huomista.
Näillä meidän
leveyspiireillä
huominen päivä
on jo 11 sekuntia
pidempi kuin
tänään.

Valoa kohti.
Valoa.

Yksikkö 21



Kuvitella.
Sain kuin sainkin
tehtyä
piparkakkutalon.

Tai siis.
Eihän se nyt
mikään talo ole.
Vaan paloauto.
Ja tulenlieskat kans.
Yksi palomies.
Hoitamassa homman.
Ja muumimammakin
siellä välillä
juoksee tulta karkuun.

Isompi pojista.
katseli kauan
ja hartaasti.
Äidin pisteet
nousi uusiin korkeuksiin.
Kun tuommoisen
jaksoi väsätä.

Koska se voidaan
syödä. Kysyi.
Heti aaton jälkeen.
Lupasin.
Jo vaikka
joulupäivänä.
Sillä syötäväksihän.
Se on tehty.

Nyt vaan mietityttää.
Josko makukin
yhtä tulinen.
Kuin ulkonäkö.

20. joulukuuta 2012

Kakskymmentä and counting


Enää muutama yö.
Jouluun.
Isompi.
Ei meinaa pysyä
housuissaan.
Kun niin
jännittää.

Huomenna saapuu
kauan odotettu
lähetys.
Mummo nimittäin.
Sitä on.
laskettu päiviä.
Ja öitä.
Siihen, että
auto suuntaa
kohti lentokenttää.

Mummon mukana
tulee joulupukki.
Sanoo isompi.
Säästää porojaan
ja lentää
lentokoneella.
Tänne jäämaahan.

19. joulukuuta 2012

19: Mitä isot edellä..


Sitä pienet perässä.

Äiti askarteli.
Taas. Papereista.
Teki asetelmaa
seinälle.
Korteista.
Ja  paperimobiileista.
Innokkaiden
apureiden
seuratessa vieressä.

Poika kaivoi.
Äidin teippejä.
Katseli tyhjää
seinää.
Lastenhuoneessa.
Sillä silmällä.

Nyt on näyttely.
Tämän vuoden teema
tuntui olevan
tulen värit.
Ja mustavalkoiset
ukkelit.
Niistä pienin.
On se veikkanen.

Ja isi.
On se,
jolla napa.

18. joulukuuta 2012

18: Banaanidilemma


Meillä kypsyy
banaanit
ihan pikavauhtia.
Ja pojat.
Ja niidea nyrpeät
nenut.
Ei suostu niitä
syömään, jos
niissä on pienikin
tummempi osa.

Mietittiin.
Josko ne tummuu
Omenaisen
seuran
takia.
Ja nostettiin
banaanit.
Ylhäiseen
yksinäisyyteensä.

Roikkuvat nyt.
S-koukuissa.
Muiden yllä.
Saa nähdä.
Josko auttaa.

Toki.
Onhan se ihan
kätevää.
Että on aina.
Muutama ylikypsynyt
banaani kotona.

Kun iskee
makeannälkä.
Niin banaanikakku.
On aikas pop.
Vähän tummaa
suklaata sekaan.
Ja vie kielen.
Mukanaan. 

17. joulukuuta 2012

17 kertaa ympäri ja solmu päälle


Viikonloppu.
kului tonttutoimissa.
Pakkaushommissa
ja ompeluringissä.

Isommalta salaa
piti saada
legoja pakettiin.
Ja piiloon.
Ettei tuo
kekseliäs kaveri
niitä löydä.
Ennen aikojaan.

Lahjanaruksi
ompelin
Niistä Ihanista Papereista
hauskan viirinarun.
Ympäri ämpäri vaan
ja solmu päälle.

Ja vinkkinä.
Vaan.
Tulee kiva,
kun tulostaa
paperit
molemmin puolin! 

16. joulukuuta 2012

16 kadonnutta ja muutama löytynyt


Täällä on
askarreltu
ja ommeltu.
Siirrelty koristeita
paikasta toiseen.
Kun pienin
tahtoo
maistaa
josko raidat
olisi hyviä.
Ja onhan ne.

Yllätytty iloisesti.
Kun löytyi
kauan kaivatut
raitasukat.
Pienimmän
piilottamat.
Vielä on
ovenkahva.
Kateissa.
Sen saman.
Jäljiltä.

Kengistä puuttuu
parit.
Ja sukat on yleensä
eriväriset.
Alle metrin
korkeudelta.
On lähes
kaikki
hukassa.
Tai väärässä
paikassa.

No.
Alle metrin
mittaisen mielestä.
Juuri oikeassa.
Paikassa. 

15. joulukuuta 2012

Viistoista ja vaeltava valo




Tämä valosarja.
Etsii paikkaansa
olohuoneessa.
Nyt se pääsi
valostuttamaan
ja sulostuttamaan
eteisen suuntaan.

Vaihdoin
kirjatkin
lipaston päälle.
Vähän
niinkuin
joulun väriset.
Nämä.

Ollaan
kerätty pojille
suosikkeja
kirppareilta.
Jules Vernen tarinoita.
Peppi Pitkätossuja.
Paddingtonia.
Mies islanniksi.
Minä suomeksi.

Odotan jo sitä.
Että pojat on niin
isoja,
että jaksavat kuunnella.
Tarinoita.
Ilman kuvia.

Pääsisivät nämäkin,
kaunokaiset,
muuhun kuin
sisustuskäyttöön.

14. joulukuuta 2012

Ainakin neljäätoista erilaista


Tämä
lahjapaperihullu.
Meni
HIUKKA sekaisin
kun Pinterestin
pyörteistä
löytyi taas
vaikka minkälaista
tulostettavaa
lahjapaperia.

Silmissä vilkkuu
raitaa.
Ja ruutua.
Pilkkua.
Tähtiä.
Mustavalkoista.
Ja värejä.

Täältä näitä
mun suosikkeja.
Timanttia.
Raitaa ja ruutua.
Palloa.
Nams.

Olisko ihana paketti,
pisarapaperiin pakattu.
Ja siihen
itsetehty
pilvikortti
..
Täältä!

Tämä sivusto
on täynnä
tulostettavia papereita.
Siksakkeja,
kolmioita
ja vaikka minkä värisiä
pallopapruja!
Ja. Noi. Porot. 

13. joulukuuta 2012

13 päivää matkalla




Näitä on tullut
koukuteltua.
Itselle.
Ja kavereille.
Jo varmaan
tusinan verran.
On ne vaan
niin helppoja.
Ja hauskoja.

Yksi pariskunta
tonttuja.
On ollut nyt jo
melkein kaksi viikkoa
matkalla
koto-Suomeen.

Taisivat ottaa
laivan alleen.
Tai sitten
hyppäsivät
koneesta
puolessa matkassa.
Viettävät hurjaa
tonttuelämää
Norjan vuonoilla.

Tai ehkä
kiertävät maailmaa.
Kuin Amélien
puutarhatonttu. 
Kuka ties.
Postissa saapuukin
kuva tontuista.
New yorkissa.
Tai pyramideilla.

Mutta.
Eikö sekin.
Lopulta.
Kotiin löytänyt.

12. joulukuuta 2012

12 ruttua ja rutinaa


Pehmeät paketit.
Ne, joita pienenä
ei halunnut.
ja joita isompana
kaipaa.

Yksi on varma.
Niitä on ihan
mah-do-ton
paketoida.
Ainakin nätisti.
Ilman että
tulee kupruja
ja ruttuja.

Kokeilin sitten
tehdä lahjapussia.
Kasasin sen ensin
kaksipuolisella
teipillä.
Ja ompelin reunaan
leveän siksakin.
Ihan kuule.
Ompelukoneella.

Lahja sisään.
Ja toinen reuna
tikaten.
Hiukka narua.
Dymolla rivi
tai toinenkin.
Ja valmista on. 

Silti.
Voisipa kaikille
antaa legopaketin.
Niitä on niin helppo
paketoida.
Siistit kulmat.
Ja kaikki.

11. joulukuuta 2012

11. päivän ilta



Jouluperinteet.
Kahden kulttuurin kodissa.
On aikas värikkäät.
Ja runsaat.
On pukkeja vaikka muille jakaa.
Kolmetoista Islantilaista.
Ja se yksi.
Sieltä korvatunturilta.
Näin ihan alkajaisiksi.

Tänään illalla
laitetaan ikkunalle
kenkä.
Jotta ensimmäinen
näistä
paikallisista pukeista
voi piilottaa sinne
yön aikana
jotain pientä
ja hyvää.
Tai sitten perunan.
Niille tuhmille.

Minä tykkään perunasta.
Raakana.
Pitää varmaan olla
tosi tuhma
tästä jouluun saakka.

10. joulukuuta 2012

Kymmenen ja paketteja pukkaa


Lahjojen paketointi.
On kyllä
niin maan
mukavaa.

Tykkään siitä,
että mitä tahansa
materiaaleja
voi käyttää
paketeissa.

Kierrättää papereita.
Sanomalehtiä.
Vanhoja kirjoja.
Kangasta.
Virkata nauhat
tai lisätä
nappeja.
Teipeistä nyt
puhumattakaan.

Tähän pakettiin
saksin kirpparilta
löydetystä
pitsiliinan palasesta
yhden kukkasen.
Ja silkkinauhalla
kiinni.

Paperi taas
tulostettu täältä!

9. joulukuuta 2012

Numero yhdeksän


Yhdeksän.
On minun numeroni.
Se seuraa minua.
Läpi elämän.

Olen syntynyt
syyskuussa.
Yhdeksästoista.
Sain koulussa
aina eniten
ysejä.
Paitsi
matikassa.
Se oli kuutonen.
(Ha! Ysi, väärinpäin.)

Olen melkein
asunut yhdeksässä
maassa.
(melkein siksi,
että yksi puuttuu.)

Tapasin miehekkeenkin.
Yhdeksäs päivä.
Kuutisen vuotta sitten.
(taas se ysi. Väärinpäin)

Katson aina kelloon.
Kun se näyttää
ysiä.
Eikä ole vaikea arvata
mikä numero
löytyy lottorivistä.
(pitäisikin lotota..)

Kiinalaisille se on
onnen numero.
Ja muistaakseni
Mayoillekin.
Japanissa taas.
Se tuottaa epäonnea.
Minulle
varmaan molempia.

En aio
hankkia
yhdeksää
lasta.
Tai edes
mennä naimisiin
yhdeksäs päivä.

Mutta mielelläni
heräisin
aamulla yhdeksältä.
Yhdeksän tunnin
unien jälkeen.
Joisin päivässä
yhdeksän kuppia
kahvia
ja tietäisin
mitä tahdon tehdä
yhdeksän vuoden
päästä. 

Ja miksei
olla kuin kissa.
Jolla yhdeksän
elämää.

8. joulukuuta 2012

Kahdeksan tähteä seinällä



Pinterest on paras.
Ja pahin.
Sieltä löytyy
KAIKKEA
mahdollista.
Vaikka ei etsisikään.

Niin.
Ja sinne
saa helposti
hukkumaan
tuntikausia.
Varsinkin
niitä pimeitä.
Kun pitäisi
oikeasti
nukkua.

Tämä tähden 
taitteluohje
oli taas näitä
PakkoKokeillaJuttuja.
Helppo kuin mikä.
Lisäsin vain
reiän ja
ripustusnauhan.

Nämä pääsee
varmaan kuuseen.
Sitten lähempänä
joulua.
Tai vaikkapa.
Paketin
kylkeen.

Nyt vielä.
Kahdeksan tähteä.
Seinällä.
(Täältä voi tulostaa
pilkkua, raitaa ja vaikka mitä!)

7. joulukuuta 2012

Seitsemäs ja roppakaupalla Kanelia



Seitsemäs.
Lokakuuta.
Ensi vuonna.

Ei mitään hajua
mitä silloin
tapahtuu.
Mutta nyt on
aivan ihku
kalenteri
minne suunnitella.
Ja tuo Lokakuu.
On suorastaan
kutsuva.
Vaikka muuten
minulle se
vähiten mieluisa.

Kanelimaan
Hanna-Riikka pisti
heittäen vielä
kortteja perään.
Ja ne on kyllä
niin maan sulosia.

Ei taida lentää
nämä lintuset
kenenkään postiin
tänä vuonna.
Ei. Ei.
Koristavat
keittiötä.
Ihanaiset.

6. joulukuuta 2012

Kuusi saumaa



Ikean pienet räsymatot
pääsivät lastenhuoneeseen.
Vihdoinkin.

Ompelin
ihan vaan
leveällä siksakilla
pienet matot yhteen. 
Kuusi saumaa.
Ei paha. 

Tosin.
Ensin irrotin
kaikki hapsut.
Solmu kerrallaan 
- Ihan
hullun
hommaa!

Mutta.
Kylläpäs teki
lastenhuoneesta.
Kotoisan.
Tulee mieleen
oma lapsuus.
Räsymatoissa
on vaan jotain.
Niin Suomalaista.

Otan mukin
glögiä.
Ja skoolaan.
Meille kaikille.
Suomalaisille.
Kippis!

5. joulukuuta 2012

Viitosmuki


Mukit.
Nuo toisille niin
samantekevät astiat.
Minulle.
Päivä voi mennä
piloille.
Jos SITÄ
aamukahvikuppia
ei löydy.

Minulla on
suosikkimukit
melkein kaikkien
ystävien luona.
Lähimmät tietävät jo
kattaa sen minulle
valmiiksi
kun tulen kahvipöytään.

Tietyt mukit on
helppoja.
Muumimukista
kahvi maistuu hyvälle.
Olkoon mikä hyvänsä.
Tosin myönnettäköön,
että mörkö saa kahvin
jotenkin hiukkasen
paremmaksi,
kuin muut muumit.
Jostain kumman syystä.

Vanhat numeromukit.
Ne mustavalkoiset
ja puolalaiset.
Ne on nyt
tällä hetkellä
ihan parhaita.
Aamu alkaa vitosella.
Eikä se ykkönenkään
pahaa tee.
Muita ei Vielä
tästä taloudesta
löydy.

Jospa joulupukki
oiskin ahkera
kirpparien kiertelijä.
Kasia nimittäin,
kaivattaisiin
aika tavalla.
Päiväkahville.

4. joulukuuta 2012

N-e-l-j-ä


Neljä päivää aikaa.
Saada joulukortit
kuntoon.
Ja postiin.
Osan kun
pitää ehtiä
kauas.
Maiden ja merten taa.

Miten se onkin.
Että vaikka kuinka
yrittää
että tänä vuonna
ei stressata.
Ei hössötetä.
Ei mennä mukaan
joulupaniikkiin,
niin silti
se aina pääsee
jotenkin
yllättämään.

Koskaan.
Ei olla etuajassa.
Kaikki tehtynä
jo marraskuussa.
Kortit valmiina
postiin
ja paketit rivissä
odottamassa
pukkia.
Ei.

Ja vaikka olisikin,
niin ainakaan ne
ei ehdi
ajoissa postiin.
Tai
aattona vielä
juostaan antamassa
viimeiset
muistamiset.

Ehkä se on
osa joulun viettoa.
Hössötys.
Vilinä ja vilske.
Kiire ja stressi.
Ehkä sitä
arvostaa sitä
rauhoittumista
sitten aattoiltana.
Kun on juostu
ja vouhotettu
koko joulukuu.

Niin.

Mutta jos nyt
vähän rauhallisemmin.
Tällä kertaa.
Kun se joulu
tulee
vouhottamattakin.
Jos voisi hengähtää
jo aaton aattona.