Poikasen ensimmäinen koulupäivä.
Tavattiin opettaja.
Ja tutustuttiin kouluun.
Kurkussa pala.
Äidillä.
Mutta kaiken jälkeen.
Hyvä mieli.

Sen kunniaksi
mentiin sirkukseen.
Poikanen ilmoitti.
Isona aikovansa
Trapettitaiteilijaksi.

Siinä tavoitetta.

Isot. ja vielä niin pienet.

Hui.
Heräsin yksi päivä
ajatukseen kuinka aika menee
nopeaan.
Miten omat lapset.
Isot. Vaikka vielä niin pienet.

Pienempi täytti kolme vee. 
Synttärisankaria juhlittiin
ihan hirviösti.
Ainakin tarjoiluiden perusteella.

Pitäydyttiin kerrankin
ihan hedelmälinjalla
ja kakun lisäksi kaiversin
tarjolle vesimelonihirviön
ja päärynäsiilejä.
Oli muutes hauskat hetelmät.
 
Isompi pojista on jo
ihan innoissaan.
Perjantaina mennään
tapaamaan opettajaa.
Ja sitten se onkin.
Jo koulupoika. 

Kiitos ihanaiset tsempeistä
koulun alkuun.
Taitaa olla äiti enemmän niiden
tarpeessa.
Kuin poikanen.
<3

Koulu. Kääk.

Meillä odottaa ensi viikolla
kouluunlähtö.
Isommalla lapsella siis.
Kääk.
Sanon minä.

Missä vaiheessa se
näin isoksi kasvoi?
Minä muistan vielä
omat koulupäiväni
ihan kirkkaasti.

Ei mulla mitään.
Kouluikäistä lasta.
Voi olla.

Niin.
Taitaa äidillä olla
enemmän kriisiä tästä
kuin pojalla.

No.
Ensiluokkalainen tarvitsee tietysti
koulupöydän läksyjä varten.

Katselin tässä
vähän sillä silmällä
eri paikoista
pientä, persoonallista
koulupöytää.
Tuntui olevan.
Mahdoton tehtävä.

Kunnes löysin tämän
vanhan puisen työpöydän
paikalliselta nettikirpparilta.

Pieni ja siro
pöytä on täyspuinen
ja siinä on kivat kapeat laatikot.
Ihan kuin tehty.
Ensiluokkalaiselle.

Poikanen tahtoi laittaa
oman läksynurkkauksensa
heti samantein kuntoon.
Vaikka pöytä tarvitseekin
hiukkasen kunnostusta.

En vain osaa päättää
pidänkö tuon lakkapinnan
vai maalataanko jollain
pirtsakalla maalilla.
Poika ehdotti sinistä.

Itse vielä.
Mietin.

Syksy näkyy sieninä.
Ja mahtavina punaisina
auringonlaskuina.

Suomessa vielä helteet.
Meitä hellivät jo
syksyn vilakat viimat.

Mutta.
Ei haittaa.
Helteistä toipunut
pää on täynnä
uusia juttuja.
Mitä tehdä
ja kokeilla.

Isompi pojista
aloittaa koulun.
ja pienikin jo
kohta kolmen.

Vaikka hiukkasen
haikeaa
sanoa taas tälle kesälle
heipat.

Niin.
Syksy on
kuitenkin.
ihan parasta aikaa.

Vihellellen kotiin

Kotona taas.
Siskon häät on juhlittu.
Ja päätä vähän tuuletettu.

Kotiin tultiin.
Hiukka haikein tunnelmin.
Mutta vihellellen.
Kukkopillejä soitellen.

Nämä kaksi kaverusta
piti kotiuttaa Lappeenrannan
suunnalta.
Toinen kun kirjaimellisesti
hyppäsi poikasen syliin.

Näiden kanssa voi
muistella kotimaan tunnelmia.

Soitella muutamat sävelet.
Vaikka se tällä hetkellä
kuulostaakin ihan muulta kuin
säveliltä.

Ei taida tästä porukasta saada
kukkopilliorkesteria
aikaan.

No.
Onhan niitä kiva.
katsellakin.