The mekko

Pieni kurkistus.
Viime aikojen
projektiin.
Kätevä kaveri
tuli apuun
ja ompeli
The mekon.
Sinne koko ajan
läheneviin juhliin.

Huh. Kyllä nyt
helpottaa.
Kun se on valmis.

Nyt voi.
taas hengittää.

Keskellä kesää

Kesä yllätti.
Ja tuli tännekin
pohjolaan.
Ainakin
täksi päiväksi.

Mikäs sen sopivampi
juhannussää.
Vaikkei sitä
täällä juhlitakaan.

Aurinko ja lämpö.
Saivat minutkin -
Kasvien kauhun -
ottamaan kuvia
kukkasista.
Vaikka ne
ei yleensä
jaksa suuremmin
kiinnostaakaan.

 - Varmaan sen
puuttuvan
viherpeukalon vuoksi.

Mutta.
Ei käy kieltäminen.
Kauniita ovat.
Kun noin vihertää.

Kaunista.
Keskikesää.
kaikille.

Kippis.

Kutistellaan

Taas yksi näitä
netin syövereistä 
mieleen jäänyt
Pakko Toteuttaa - juttu!
Tämä idea oli alunperin
nahkaiseen kaulakoruun.
Elsakin on tehnyt
siitä omansa. 

Minäpäs muokkasin
vähän ajatusta
ja kaivoin esiin
kutistemuovit.
Valkoinen ihastutti
nyt enemmän kuin 
musta. 
Se ja tuo 
kulunut puu.
Nams.

Isompi pojista
ihastui ajatukseen 
ja halusi tehdä äidille
omanlaisensa korun. 
Siitä kuva
facen puolella.  

Kuvastaa poikasta
yhtä hyvin kuin
nämä äitiään. 

Neljän vaiheilla

Kuvat: Vosgesparis, Annaleena Leino, Bolig Liv, Hrrrthrrr

Nyt kyllä.
Pahasti
Kahden vaiheilla.
Tai oikeammin.
Neljän.

Työhuoneeseen
kaipailisin
vaaterekkiä.
Ompeluksille.
Ja omillekin
vaatteille.

Pinterest.
Tuo inspiraation
ihmemaa.
Sieltä tömähti
näkyviin tämmöisiä
ihanuuksia.

Tahtoisin toteuttaa
nämä kaikki.
Voihan sitä olla
vaaterekki
joka huoneessa.
Eikö?

Puoliksi tehty

Ihme jumi
menossa.
Siis tekemisen
jumi.
Ideoita olisi
vaikka muille jakaa.
Mutta toteutus.
Tökkii. 
 
Suunnittelin
makuuhuoneen
maalausta
ja sinne hyllyä
ja vaikka mitä.

Ei vain
suuremmin kiinnosta
ottaa sutia kätehen.
Tai edes avata
maalipurkkia. 
Eteisessä.
Sama juttu.

Hyvin suunniteltu.
Puoliksi tehty.
Niinhän sitä sanotaan.
No nyt voi kyllä
todeta.
Että ihan on jo
puoliksi tehty.
Tämä muutos.

Ohhoh.

Ohops.

Oli tuo
sivussa oleva
facebook linkki
hiuk-ka
sekaisin.

Siinä nähdään.
minun koodauskyvyt.
Hehe.

No mutta.
Nyt taas pelittää.
Ja sieltä voi
vaikka tykätä.

Jebs.

Kiiis-sa

Pienin.
Puhuu paljon.
Aika paljon
potaskaa
mutta enemmän
ja enemmän
ihan oikeitakin
sanoja.

Kissa.
Se suosikkisana.
Vaikka ne
oikeat semmoiset
pelottaakin
aika hurjan paljon. 

Tarhapäivien
kaveriksi.
Piti tehtailla
oma pehmokissa.
Niitä kun ei
kotoa löytynyt
yhtäkään.

Tuli muuten
vihdoin.
Täytettyä tuo
silmätyynykin.
Paapiin.
Hankittu jo
yli vuosi sitten.

Passaa hyvin.
Kissankin
silmiin.

p.s.
tuo ruskea arkku.
Mamman mamman peruja.
Kaipailisi uusia saranoita.
Ja väriä.
Mietinnän alla nyt.
ihan valkoinen
ja kulmista kulunut.
Vai miten ois.
Minttu - Tuo äklömakea
muotiväri?

Eteisajatuksia

Eteinen on pyörinyt
mielessä.
Se kun tarvitsee uuden
värin ja maalipinnan
päällensä.

Ulla-Maj Saarisen
Hattakekkerit iski
heti värihermoon.
Harmi vain,
että se on hiukkasen liian iso
tänne meidän neliöihin.
Varsinkin eteiseen.
Mutta nuo värit.
Ne voisi hyvinkin
käyttää.

Kotoa löytyi
Neinon pöllökortteja
jotka kivasti sopii
väriskaalaan.
Nämä kehyksiin
ja seinälle.

Sitten reilusti
valkoista maalia
ja yksi seinä
sinivihreän tai turkoosin
sävyiseksi.
Liitutaulumaalia
ja pojille kiva
naulakko.

Nyt.
Eiku hommiin. 

Terapiakoukutus

Pienin aloitti tarhassa
tällä viikolla.
Kylläpä oli.
Rankka.
Viikko.
Lähinnä äidille.

Miten sitä
unohtaakaan.
Sen alun
vaikeuden.
Jättää pieni
itkemään
toisten huomaan.
Vaikka tietää
että itku loppuu
yhtä nopeaan
kuin alkaakin.

Minun piti
tehdä vaikka mitä.
Näinä päivien
vapaina tunteina.
Mutta eihän
sitä osannut keskittyä.
Pyöri vain
ympyrää
ja murehti.

Koukuttelin sitten
siinä itseäni
rauhotellakseni.
Uuden neulatyynyn.
Se kun tuli
sopivan helposti
ja ajattelematta.

Jospa se ensi viikko.
Helpompi.

Se laatikosto
muuten.
Saa pysyä
puun värisenä.

Ainakin vielä.
...

Lisää raitaa

Poikasille
on kertynyt
ihmeen paljon
pehmeitä kavereita.

Ei niillä
suuremmin leikitä.
Mitä silloin tällöin
pienempi rutistelee. 
Mutta monella
niistä on tunnearvoa
eikä niitä poiskaan
halua antaa.

Varpusen pussukoiden
innoittamina,
ompelin kirpparilta
löydetystä raitapöytäliinasta
ison pussukan
lastenhuoneeseen.

Vuoriksi valkoista
jämäkkää puuvillaa.
Hiukka tukea
antamaan. 

Sinne mahtuvat
kaikki karvaiset
ja pehmoiset kaverit.
Pois lattialta
ja sängyn alta.

Ja välillä
yksi pieni
poikanenkin.
Isoveikkaansa
piiloon.