29. huhtikuuta 2012

Juhlaa



Tänään lähtee tämä kööri juhlimaan ihanan tyttösen syntymäpäivää. Ensimmäistä.
Paketista paljastuu raitaa. Ja palloja. Yllätys yllätys.
Niitä on vain niin kiva tehdä.
Mekkoa. Ja pöksyjä. Ja hattuja. Nams. 
Koskakohan alkaa tulla. Raidat korvista ulos.
Kyllä niitä niin paljon on nyt ympärille ilmaantunut.
Ja kuitenkin. Ei niistä saa tarpeekseen.

27. huhtikuuta 2012

Koukuttavaa



Virkkaus on koukuttavaa puuhaa.
Tulee nopeasti valmista. Ainakin verrattuna neulomiseen.
Olen aina ollut surkea neulomaan.
Yritin talvella neuloa pienimmälle villasukat.
Pääsin varteen saakka ja innostus lakkasi.
Puikot oli kömpelöt käsissä ja silmukat liian tiukkoja.
Tai liian löysiä. Tai sitten ne karkasi. Äh. Ja puh.

Minä virkkaan tilkkuja. Ympyröitä. Ja timantin muotoisia.
Teen peittoa. Ja takkia. Ehkä hattuakin. Korvallista.
Monta juttua tekeillä. Samaan aikaan.
Valmista tulee. Kun tulee.

Ja joskus. On parempi jättää hommat toisille.
Niinkuin tämä.
Ihana keltainen huivi. Niin kaunis.
Sen koukutteli minulle ihana Minna.
Tykkään. Kovasti.

26. huhtikuuta 2012

Aika





Sain vihdoin laitettua kehykset kortteihin ja julisteeseen. Eipä nuo tuossa kasassa odottaneet kuin viikkoja. Tuntuu kuin olisi miljoona asiaa tekemättä. Varmaankin siksi, kun niitä on miljoona. No ainakin sata. Aloitettua juttua. Aloittamatonta.
Ja siihen päälle jokapäiväiset tekemiset. Ruoat. Siivoukset.
Ja se uni.
Että jaksaa. Tätä rumbaa taas.

Nyt olisi tarpeen. Ne ylimääräiset tunnit. Siihen vuorokauteen.
Tai aika pohtia. Mikä oikeasti on tärkeää.
Eihän ne nyt niin tärkeitä ole. Suurin osa niistä tekemättömistä jutuista.
Järjestelemisiä. Ompeluita. Askarteluja. Maalaamista.
Monet voisi jättää tekemättä.
Mutta ne on niitä mun juttuja. Omia.
Niitä minkä avulla jaksaa taas. Ne mitkä antaa energiaa. Eikä vain kuluta sitä.
Ja ne on ne. Mitkä on aina listan viimeisenä.

22. huhtikuuta 2012

Raitaa


Oli vähän tylsä aamu. Ei lähtenyt käyntiin. Äiti siis.
No päätinpähän sitten piristää. Kotia. Ja omaa mieltä.
Ja kaivoin teipit esiin.

MITÄ sinä teet? kysyi nelivuotias.
Kaikissa meissä asuu pieni teippaaja. Sanon minä.
Itse eksyin tänne kerran, ja se oli menoa.

Nyt on raitaa. Vaikka muille jakaa.
Lapsi katsoi ensin kieroon. Mutta nyt tykkää.
Mieskin ihastui.
Raita se on mikä rulaa.

19. huhtikuuta 2012

Sininen




Päivän väri tänään. Ja eilen.
Ja toissapäivänäkin.
Sininen.
Ihmeellistä. Nähdä taivas paljaana. Ilman pilven häivää.
Silmiin suorastaan sattuu. Niin paljon valoa. Pitkästä aikaa.

Tänään alkaa kesä. Islannissa.
Virallisesti siis.

Nelivuotias tuli eilen innoissaan tarhasta kotiin.
Olivat syöneet pop cornia. Ja juoneet mehua.
Istuneet nurmikolla ja hyvästelleet talven.

Mietti minne se talvi oikein menee. Nauroi kun kerroin vuodenaikojen kulusta.
Että ne tulevat. Aina uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan.
Ja yhtä varmasti menevät pois.

Mutta nyt. Alkaa kesä.
Nauttikaamme siitä. 


18. huhtikuuta 2012

Auringon värinen



Haluaisin virkata keltaisen neuletakin. Sellaisen mikä ei kutita.
Eli ei villaa. Tai liikaa keinokuitua.
Pienimmälle siis.
Miksei isommallekin.
Itselleni en viitsi.

Mietin, että sellainen okran keltainen. Ei ihan kirkas.
Ei mikään pääsiäistipu. Tai sitruuna.
Nelivuotias tunnustaa vain yhtä keltaista.
Auringon väristä.
Muut on sinappia.

17. huhtikuuta 2012

Puoli yhdeksän



Kello on puoli yhdeksän. Isompi mennyt tarhaan. Pienempi heräilee.
Kahvi on tippumassa. Vitamiinit lasissa.
Päivän uutisia netistä ja puuro hellalle.
Pienempi konttaa pöydän alla ja napsii sormiinsa lattialle tippuneita muroja.
Nousee seisomaan syöttötuolia vasten. Höpöttää.
Täynnä energiaa. Heti kun silmät aukeaa.

Mutta yöllä nukkuu. Vihdoin. Ja taas.
Isin unikoulu tehosi. Ja pimennysverhot.
Kahvin kulutus on pienentynyt huomattavasti. Vain parissa päivässä.

Mielessä taas hurjasti suunnitelmia. Mitä tehdä ja tuunata.
Kun ajatus taas kulkee. Matto valmiiksi. Ja sohvapöydälle maalia.
Jos alkaisi sitä muotokuvaa. Tai niitä kesäpöksyjä.

Siitä ne on tehty ne hyvät päivät.
Parhaat ideat. Ja ajatukset.
Hyvästä unesta. Riittävästä.

12. huhtikuuta 2012

Uni


Uni on kateissa. Pienimmällä.
Se herää joka yö kolmelta. Viimeistään neljältä. Nousee seisomaan. Juttelee. Naureskelee.
Tunnin. Pari. Sitten taas nukahtaa.
Välillä saa hepulin. Kun äiti ei vastaa.

Ehkä se on tämä kevät. Mikä herättää.
Lisääntynyt valo. Avaa silmät jo kukonlaulun aikaan.
Ja se valo. Sehän vain lisääntyy päivä päivältä. Yö yöltä.

Taidan mennä verhokauppaan. Ja ostaa pimennysverhot. Tuoda yön takaisin.
Heti tänään.

9. huhtikuuta 2012

Kulman takana


Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Ei edes tuullut. Harvinaista. Sanon minä. Siis Islannissa. Otettiin poikasen pyörä talviteloilta. Nostettiin satulaa. Ja apupyöriäkin. On se kasvanut taas hurjasti. Viime kerrasta.

Tien vierellä kasvoi leskenlehtiä.

Yhtä paljon se yllättää. Joka vuosi. Kun se kevät sitten oikeasti tulee. Ja kukat. Kun on siihen harmauteen jo tottunut. Nyt jo kutkuttaa. Mielen porukoilla. Ajatus kesästä. Ja lomasta. Eilen siihen tuntui olevan vielä ikuisuus. Nyt. Kuin aivan kulman takana.

8. huhtikuuta 2012

pääsiäisukkoja




Pääsiäiskukko kävi kylässä. Jätti poikaselle suklaamunan sängyn vierelle. Aamulla pienen naama loisti. Kun oli käynyt. Munimassa. Se se se.. pääsiäisukko.

Pienempi ukko päätti pitää valvojaiset ja kukkui melkein koko yön. Välillä huuteli äitiä ja hihkui. Kun on niin hauskaa. Valvottaa äitiä läpi yön.

Sain vihdoin virkattua pienimmän takin valmiiksi. Vaikka olikin silmät ristissä. Hihat sopivat lähinnä apinalle. Ja huppukin vähän niin ja näin. Mutta muuten oikein sopiva. Ja ainakin rakkaudella koukuteltu.

5. huhtikuuta 2012

Harmaa


Ulkona on sumuista. Ja harmaata.
Harmaa on minulle väreistä se ei mieluisin. Jopa pastellit menettele. Mutta ei harmaa. 
Se on jotenkin ahdistava. Kuin sankka sumu. Ei näe eteensä. Silti pidän monista harmaista asioista. Kuten sadepilvistä, keväisestä asfaltista, tiiliseinistä. Ja pöllöistä. Varsinkin pöllöistä. 

Löysin kaupasta metallirasian kirpeitä hedelmäkarkkeja. Niitä, joissa on tomusokeria mukana. Sitä, mikä pöllähtää aina kasvoille kun vahingossa puhaltaa rasian sisälle. Pienenä niitä karkkeja ostettiin aina Ruotsin laivalta. 

En ole koskaan pitänyt niistä punaisista. Kirsikan makuisista. Jos sellaisen ottaa vahingossa, pitää se sylkeä pois. Mutta ne harmaat. Limen makuiset. Ne on ihan parhautta. Ja niitä on rasiassa aina liian vähän.

3. huhtikuuta 2012

Kone


Pojat sairastavat. Taas. 
Laitan pienintä nukkumaan mitä ihmeellisempiin paikkoihin, että voin ommella päiväunien ajat. Lattialle patjan päälle. Isoveikan sänkyyn. Valtavan tyynykasan taa. 
Kun se tuppaa heräämään. Ihan hiljaa. Ja kiipeilee omineen. Ennen kuin ilmoittelee itsestään. 
Ja se pienimmän sänky. On ompelukoneen vieressä. 

Isompi sairas. Pelaa angry birdsia. Tai krokotiili peliä.
Hyvä jos muistaa syödä. Tai puhua.
Ajattelin, että pelatkoon nyt. Vaikka koko päivä. Kun sairaana.
Huomenna pistetään pelit piiloon. Ja maalataan munia.
Jospa olisi. Pääsiäinen kokonaan. Ilman tietokoneita.

1. huhtikuuta 2012

Aprillii


Aprillii aprillii. Vaan ei rillii. Poikasen rillit sanoi viimeisen kerran poks.
Olisikin ollut. Aprillipila.
Viikon vanhat rillit. Äidiltä pääsi. Ruma sana.

Minä olen mahdottoman huono huijaamaan. Yritän aina. Aprillata. Mutta jo ennen kuin pääsen loppuun asti. Alkaa naurattaa.  Pitäisi kehittää parempi pokerinaama.
Poikasella sama juttu. Tiedän aina kun se huijaa.
Joo, äiti. Söin jo. Neljä lusikallista. Niin kuin sovittiin.
Just just. Suu vakuuttaa. Mutta silmissä pilke.
Kuin peiliin katsois.