Puuroa odotellessa

Aamulla koukuttelin
trikookuteista
jo kauan sitten
tekeillä olleen korin
valmiiksi.

Isolla koukulla.
Valmistui siinä
puuroa odotellessa.
On se vaan aika pieni.
Koriksi.
Mietin.
Pitänee keksiä
toinen käyttötarkoitus.

Ja sitten välähti.
Kamerani. Aarteeni.
On odotellut kotia.
Jo kuukausikaupalla.
Sen väliaikaismajoitus
vauvan villasukassa.
Ei ole mikään ideaali.
Varsinkin.
Kun pienin tarvitsee
jo sukkiaan.
Niitä villaisia.

Eikun.
Nappi kylkeen.
Ja kamera sisään.
Sopii. Kuin valettu. 

Puurokin maistui.
Paremmalta kuin
aikoihin.