Neljä päivää aikaa.
Saada joulukortit
kuntoon.
Ja postiin.
Osan kun
pitää ehtiä
kauas.
Maiden ja merten taa.
Miten se onkin.
Että vaikka kuinka
yrittää
että tänä vuonna
ei stressata.
Ei hössötetä.
Ei mennä mukaan
joulupaniikkiin,
niin silti
se aina pääsee
jotenkin
yllättämään.
Koskaan.
Ei olla etuajassa.
Kaikki tehtynä
jo marraskuussa.
Kortit valmiina
postiin
ja paketit rivissä
odottamassa
pukkia.
Ei.
Ja vaikka olisikin,
niin ainakaan ne
ei ehdi
ajoissa postiin.
Tai
aattona vielä
juostaan antamassa
viimeiset
muistamiset.
Ehkä se on
osa joulun viettoa.
Hössötys.
Vilinä ja vilske.
Kiire ja stressi.
Ehkä sitä
arvostaa sitä
rauhoittumista
sitten aattoiltana.
Kun on juostu
ja vouhotettu
koko joulukuu.
Niin.
Mutta jos nyt
vähän rauhallisemmin.
Tällä kertaa.
Kun se joulu
tulee
vouhottamattakin.
Jos voisi hengähtää
jo aaton aattona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vai mitä sanot?