Isompi heräsi
aikaisin
ihan vaan
avaamaan
joulukalenterin luukkua.
Minusta tuntuu
että sama
jatkuu.
Koko joulukuun.
Jännitys on suuri.
Pienessä
mielessä.
Itse ottaisin
mielelläni
joululahjaksi
unta.
Myöhäisiä
viikonloppuaamuja.
Ja rauhallista
aamiaisia.
Paras lääke.
Keskitalven pimeyteen.
Mutta keitän kahvia.
Ja laitan
kirkasvalolampun
päälle.
Joululauluja radiosta.
Ja joulutorttu.
Jos vaikka tarttuisi
tuo lapsen ilo.
Ja jännitys.
Ja kantaisi läpi
pimeän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vai mitä sanot?