Onni asuu ullakolla

Se meidän Mummo.
Meni ja nikkaroi
pojille ihanan talohyllyn.
Toi jouluna
palasina
koto-Suomesta asti
tänne meille.
Ja naputteli kasaan.

Näppäriä.
Nuo mummot.

Sitten tulikin
meikätytön vuoro.
Peittää taustalevy
ja saada talo
käyttöön asti.

Ehdin kuin
ehdinkin.
Ennen.
Helmikuuta.
(Kröhöm.)

Käytin mattamustaa
dc-fixiä
taustalevyyn.
Kun oli paloja jäljellä
keittiöhommista.
Vanerin jätin
ihan sellaiseksi.
Oishan sen
voinut maalatakin.
Kun oli
hiukkasen
matkalla kolhiintunut.

Olkoon.

Kolhut tuovat.
Luonnetta.
Huonekaluillekin.

Kakkonen. Vaan ei keltainen.

Kehittelin mielessä
suunnitelmaa
kankaalle maalatusta
kakkosesta.

Kirkkaalla keltaisella.
Tuomaan väriä.
Ja kirkkautta.
Just sitä.
Mitä keskitalvella.
kaipaa.

Ei siinä kauaa
suti heilunut
kun vauhtiin
pääsi.
Puolessa
välissä
huomasin.
maalasin sitten
mustalla.
Ihan tottumuksesta.
- Just.

Ei siitä
mustavalkoisuudesta
pääse karkuun.
Vaikka yrittää. 

Toimiihan se
noinkin.
Toki.
Mutta
kyllä se
kaipaa jotain
siihen viereen.

Sitä väriä.
Väriä.

Viis vee

Viisi vuotta.
Niin lyhyt aika.
Ja silti
uskomattoman pitkä.
Elämän pituinen.

Herra viis vee
on mahdoton
veijari.
Kertoo tarinoita,
totta ja tarua,
antaumuksella.

Laulaa joka päivä.
Oma keksimiä
laulujaan.

Rakastaa poliisi ja rosvo
leikkejä.
Yleensä rosvot
pääsevät karkuun.
Ja poliisien
helikopterista
loppuu bensa.

Miettii,
että jälkiruoka
pitäisi syödä ennen
pääruokaa.
Koska silloin vielä
mahassa on tilaa.

Viisivuotiaan
logiikka
naurattaa joka päivä.
Välillä itkettää.
Ja saa äitin
pyörittelemään
silmiään.

Tänään viis vee.
Isompi poikanen.
Onnea kulta!

Kymysyksiä. Vaikka muille jakaa.

Pinon päällimmäinen Sannabanana

ja Kahden kerroksen väen, Irina 

heittivät ison pinon 

kysymyksiä 

tähän suuntaan 

haasteiden kera. 

Oh ja hoh.

Kiitos teille! 

Tämähän vaati.
Suoranaista
itsetutkiskelua.
Tekee hyvää.
Aina
silloin tällöin.

Irinan kysymykset:
1. Kuinka kauan olet pitänyt omaa blogia? 

Vähän alle vuoden tätä blogia.

2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?

Oman tilan kaipuu,

olkoonkin vain virtuaalinen tila.

Inspiraatioille 

ja ajatuksille.

3. Mistä asioista bloggaat mieluiten?

Kodista. Perheestä. 

Elämästä. 

Ihmetyksistä. 
Ajatuksista.  

4. Mikä bloggaamisessa on parasta?

Ihmiset. Samanlaiset. Erilaiset. 

Kaikenlaiset. 

Ajatusten jakaminen. 

Inspiraation.

5. Entä mikä kurjaa?

No eipä kummemmin 

kurjuuksia vastaan ole tullut. 

6. Millaisella kameralla kuvaat blogiisi?

Panasonicin Lumix GX1

7. Käytätkö kuvankäsittelyohjelmaa?

Juu. Varsinkin talvella. 

Lisää valoa valoa.

8. Tapaatko blogituttaviasi myös blogin ulkopuolella? 

En ainakaan vielä. Mutta. 

Tervetuloa Islantiin. Enitaim. 

9. Onko sinulla joitakin tavoitteita blogisi suhteen?

No ei. Blogi on vähän kuin minä. 

Aina vähän kahden vaiheilla. 

Enkä usko. 

Että meistä kumpikaan. 

Suuremmin muuttuu.

10. Mikä saa sinut jatkamaan bloggaamista?

Elämässä pitää tehdä asioita.

Joista pitää.

Sannabananaa kiinnostaa:

1.  Kenen julkisuuden henkilön kanssa haluaisit illallistaa ja miksi?

A-pu-a. Ehkä taiteilija Marina Abramovicin kanssa. 
Karismaattinen taiteilija ja henkilö, jonka 
olen aina halunnut tavata.

2. Mikä kirja on jäänyt mieleesi voimakkaimmin lapsuudestasi? 
Rudolf Koivun lukukirja ja kaurapuurojättiläinen

3.Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt?
Arki.

4.Mitä musiikkia kuuntelit viimeksi? 
Radiosta vähän kaikkea. Taisi olla joku 
ihana nostalgiakanava 60- ja 70-luvun musiikilla. 

5. Jos sinulla ei olisi mitään velvollisuuksia kuukauteen, kuinka viettäisit sen?

Ompelisin. Virkkaisin. Askartelisin. 
Kiertäisin kaikki kaupungin taidenäyttelyt. 
Ja Nukkuisin!

6. Mitä kaipaat menneisyydestä?

Lapsuuden huolettomia kesiä. 

7. Mitä tavoittelet?

Tasapainoa. 
Kaikessa.

8. Missä itsellesi uudessa maassa haluaisit käydä?
Intiassa ja Nepalissa

9. Mitä turistikohdetta suosittelet kotikaupungissasi?
Suosittelisin ottamaan auton alle ja pois kaupungista. 
Islannin luonto, sekä kaupungissa että varsinkin
sen ulkopuolella on uskomatonta!

10. Mikä on maailman paras tuoksu?

Juuri sahattu puu. Sahajauho.

11. Entä kamalin tuoksu? 
Mätä peruna.

Täytyy myöntää.
Että piti oikein
miettiä. 
Monen kysymyksen 
kohdalla. 
Jätän nyt tämän
haasteen tähän.
Sen sijaan.
Kysyn vain 
yhden kysymyksen.

Kermavaahdolla. Vai ilman?
 
Vastaa ken haluaa. ;)

Puoli vuosikymmentä

Viikonloppu
kului juhlinnan
merkeissä.
Isompi.
Täyttää tiistaina
puoli vuosikymmentä.

Minä olen ollut
äiti.
Jo kohta
viisi vuotta.

Kuinka
muutamassa
vuodessa.
Iäisyys. 

Let it go

Tämän vuoden
lupaus.
Tai no.
Lähinnä.
päätös.

Ottaa vähän.
rennommin.
Keventää.
Sisäisesti.
Ja ulkoisesti.

Hankkiutua
eroon
kaikesta
turhasta.
Ja miettiä.
Kolmesti.
Ennen kuin
hankkii
jotain uutta.

Satsata
laatuun.
Vähemmän.
Mutta parempaa.
Oli sitten
kyse.
Kodista.
Tai itsestäni.

Antaa
menneiden
mennä.
Painolastien.
Pudota.

Kun opiskelin
ulkomailla,
Koko
omaisuuteni
mahtui
yhteen
matkalaukkuun.

En ole ollut
niin vapaa.
Koskaan ennen.
Tai sen jälkeen.

Se ajatus,
olkoonkin se
nykyään
mahdoton
toteuttaa,
houkuttaa
minua yhä
enemmän.

Jospa
sitä päättäisi.
Että tänä
vuonna.
Jokaista
hankintaa kohden.
Pitää
laittaa
kaksi eteenpäin.

Kuinka
kevyt mieli
sitä olisi.
Loppuvuodesta. 
Jos päästäisi.
Irti.

Let it go.

Apina

Pienin herroista
on aikamoinen
apina.

Matkii
ihan kaikessa.
Ja kaikkia.
Kävelee
leikkipuhelin korvalla
ja pölisee.
Juoksee
veljensä perässä
toistaen kaiken
mitä isompi tekee.

On selkeästi seurannut
isänsäkin tekemisiä.
Löysin
poikasen työntämästä
sormikkaita
jalkaan.
Ja varsinkin
niitä varpaita.
Sinne sormien paikalle.
Totisena.
Kieli keskellä suuta.
Ja mahdottoman
ylpeänä.
Esitteli
aikaansaannostaan.

Varvassukat.
On selkeästi
herran mieleen.
Niin kuin isänsäkin.
Onhan se kätevää.
Kun voi
sukat jalassa
nostella tavaroita
varpaillaan.
Ihan kuin apina.

Ehkä ne sukat
pysyisi
silloin
siellä jalassakin.