Se meidän Mummo.
Meni ja nikkaroi
pojille ihanan talohyllyn.
Toi jouluna
palasina
koto-Suomesta asti
tänne meille.
Ja naputteli kasaan.
Näppäriä.
Nuo mummot.
Sitten tulikin
meikätytön vuoro.
Peittää taustalevy
ja saada talo
käyttöön asti.
Ehdin kuin
ehdinkin.
Ennen.
Helmikuuta.
(Kröhöm.)
Käytin mattamustaa
dc-fixiä
taustalevyyn.
Kun oli paloja jäljellä
keittiöhommista.
Vanerin jätin
ihan sellaiseksi.
Oishan sen
voinut maalatakin.
Kun oli
hiukkasen
matkalla kolhiintunut.
Olkoon.
Luonnetta.
Huonekaluillekin.
Vitsi miten kiva! Ihan loistopaikka kivoille pienille esineille. Lisään sut mun lukulistallani. Tykkään sun tyylistä kovasti :)
VastaaPoistaJuu, tuo on ihan mahti tekele just pikkutavaroille :) Kiva ku tykkäät!
PoistaMistäs alottaisin ylistämisen... Koko blogimaailma on minulle aika uusi, muutamia seuraan epäsäännöllisesti inspiraation käydessä vähiin. Omaa en (vielä) kirjoita. Sitten löytyy tämmöinen iloinen aurinko kaiken massan keskeltä, siis ihan mieletöntä. Olen tänään kahlannut blogiasi läpi ja ääneen ihmetellyt miten samanlainen käsitys voi tyylistä olla. Kiitos tästä, sait juuri yhden vakiseuraajan lisää!
VastaaPoistaNo hui :D Ja Kiitos! Olipas tämä kommentti. Päivän pelastus! :)
Poista