Säteitä

Ihanat säteet.
Auringon.
Häikäisee.
Ja paljastaa.
Ihan kuin
vaivihkaa
kertyneen
Pölyn.

Huvittavaa
miten ensimmäisenä
aurinkoisena
kevätpäivänä
sitä pyörii
ympäri taloa
huiskii pölyjä pois.

Mistä tämä kaikki
on tullut.
Muistaakseni
sitä on kyllä
siivottu
ihan talvellakin.

Vai onko vaan
koisittu.
Talviunta.

Odottaa odottaa

Aurinko paistaa.
Ei vaan sillai
pilvien raosta
vaan ihan
täydeltä
taivaalta.

Jee.
Sanoo tää.

Ja miettii
jo loppukuuta.
Kun
pakkaan
kimpsut ja kampsut
ja hilpasen
viikonloppureissulle
kotomaahan.
Yksin.

Otan korkkarit.
Ja hamosen.
Istun
lentokoneessa
suupielet
korvissa.
Ja.
Kaulassa
viikset.

Oranssi iski

Joskus
sitä törmää
johonkin
yhdistelmään.
Väreihin
tai kuvioihin
Ja niitä on
vain pakko
kokeilla.
Vaikka
se menisikin
hiukka oman
mukavuusalueen
ulkopuolelle. 

Haha.
Mustavalkoinen.
Se turvallinen.
Zone.
nimittäin.

Pinosin tässä
muumimukeja
päällekkäin.
Ja kappas.
Oranssi ja
turkoosi
yhdistelmä.
Iski.

Koukuttelin
helistinpallon.
Täytin vanulla.
Ja kilistimellä.

Onneksi
kavereilla on
pienokaisia
joille voi
tehdä jotain
herkkää ja
värikästä.
Kun ei itselle.
Vain pysty.

Hammas

 
Isommalta lähti hammas.
Ensimmäinen.
Kesken tarhapäivän.

Parka pelästyi
niin ettei
uskaltanut kertoa
kenellekään.
Piilotti lattialle.

Luuli että
hammaspeikot
olivat olleet ahkeria.
Ja vieneet
koko hampaan.

Kotimatkalla
vakuuttelin
pienelle, kuinka
sieltä vielä kasvaa
uusi hammas.
Hieno ja vahva.

Hölmö äiti.
Kun ei ollut varoittanut.
Että ne hampaat
voi oikeasti
tippua suusta.

Miten sitä ei
ymmärräkään.
Kuinka ne lapset
kasvaa.
Tuntuu kuin
vasta eilen
samaiselle poikaselle
ilmaantui
ensimmäinen
hammas.

Illalla mietin.
Taisi äiti
olla asiasta
enemmän
järkyttynyt
kuin poika.

Voi esikoiseni.
Kuinka haluaisinkaan
sinut aina
äitin pienenä
pitää.

Keltaista kevääseen

Aurinko on näyttäytyny
pitkän tauon jälkeen
ja ulkona
tuoksuu kevät.
Uskomatonta.
Helmikuu.
Jee.

Piti sitten tutkailla
kevätvarusteita
kaapinperältä.
Ottaa esiin.
Ettei katoa.
Tuo
kevätfiilis.

Keltaiset Nokian Hait
pääsevät
vihdoinkin
hommiin.
Tuli ostettua
nuo niin loppusyksystä
että ovat
jääneet talveksi
hyllylle.

Keltainen
jenkkikassi.
On kyllä
käytössä
läpi vuoden.
Mutta passaa
aika makiasti
noihin saappaisiin.

Jep jep.
Keltainen kevät
koittaa.

(ja tämä tytsy
näkeekin sen
ihan eri tavalla,
eilen tuli 
laseria silmiin.
Kyllä on kirkasta ny.)

Lisääntyvä valo

Huomasin
yllättäen.
Että kello
lähemmäs kuutta
ja vielä
ulkona
hiukan valoa.
Ei siis.
Pilkkopimeää.

Miten se
vaikuttaakin.
Muutama
minuutti
lisää valoa.
Päivässä.

Näillä leveyspiireillä.
Pitenee päivä
noin kuutisen
minuuttia päivässä.
Tähän aikaan vuodesta.
Piti ihan tarkistaa.

Tämä talvi
on tuntunut
erityisen
pimeältä.
Ja ensimmäistä
kertaa.
Olen kaivannut
aurinkoa.
Joka solullani.

Kirkasvalolamppu.
Auttoi jonkun verran.
Mutta ei ole
sen aidon
päivänvalon
voittanutta.
Harvemmin sitä
tuntee kevään
jo tammikuussa.

Minä talletan
jokaisen valon
välkähdyksen
syvälle sisälleni.
Imen
solun syövereihin.
Ja odotan kesää.

Olipas muuten.
Ihana.
Ottaa kuvia
tammikuisen
valon pilkahtaessa
ikkunasta sisään.

Nuo pienet
varpaatkin.
Niin mahdottoman.
Kuvaukselliset.

Suunnitelmia

Täällä huilitaan.
ja kerätään
voimia.
Suunnitellaan
tätä vuotta
ja muutamia
jänniä juttuja.

Kirjataan kalenteriin
ajatuksia
ja aikatauluja.
Vedetään yli
toteutumattomia.
Järjestellään
elämää
Paperilla.
Arkea. Unelmia. 

Ja kalenterit.
Niitä ei ole
koskaan
liikaa.
Vaikka sitä käyttääkin
yleensä
vain sitä yhtä.
Sitä suosikkia.
minkä löytää.
vain kokeilemalla.

Tarvitaan reilusti
tilaa kirjoittaa.
Ja muutamia
inspiroivia
kuvia.
Tai tekstejä.
Välillä omatekemä.
On kaikista paras.

Tänä vuonna
Marimekon
kalenteri pääsi
käyttöön.
Tulihan sitä
koristeltuakin.
Sisältä ja ulkoa.
Tehty omanlaiseksi.

Ja nyt vaan
toteuttamaan.
Niitä
suunnitelmia.