Tänään

Tänään.
On kävelty paraatissa.
Ja ihmetelty haisevia sukkia rumpalin olkapäillä.

Naurettu kippurassa kaksimieliselle lastensirkukselle.
Punasteltu, kun muut ei nauraneet.

Syöty hodarit nurmikolla.
Ja saatu peput ruohikosta vihreiksi.

Laulettu islantilaisia lauluja.
Epävireisesti. Mutta innolla.

Oltu punanenäisiä.
Ja omenaposkisia.

Nautittu auringosta.
Ja iloisista lapsista.

Ja nyt nautitaan.
Hiljaisuudesta. 
Nukkuvista pienokaisista.
Ihan kaksistaan.

Korkojen kera

Haluaisin löytää keltaiset korot.
Sellaiset kesäyön auringon väriset.
Kiilakorkoiset.
Millä tanssahdella serkun kesähäissä helmat hulmuten.
(ei kuulosta kyllä minulta. Mutta ainahan voi kuvitella ;) ) 

Mutta sitten. Nämä tuli vastaan. 
En voinut vastustaa. Raitaa! Korossa!
Ovat hiukka korkeat kyllä.
Taitaa jäädä tanssahtelut näissä hienoiseen heilumiseen.
Tai muuten sanoo nilkka poks.

Harjoittelet. Sanoi kaveri.
Kyllä se siitä sujuu.
Pitääkin pistää päivätanssit pystyyn.
Pikkumiehen kanssa.
Tanssahdella päivät pääkseen.
Ja ihan korkojen kera. 

Nyt ei tarvita.
Kuin se hulmuava helma.

Muuttuvaa

Minä kaipaan muutosta. Siis ihan säännöllisesti.
Jos koti on näyttänyt pari kuukautta samalta, on pakko siirrellä huonekaluja.
Mies on jo tottunut siihen.
Että kotona huonekalut liikkuvat paikasta toiseen.
Ja että koti voi näyttää aivan erilaiselta pitkän työpäivän jälkeen.

Neljävuotias. Ei ole yhtä innokas muutosta kohtaan.
Huokailee pitkään. Ja katsoo äitiään.
Ou nou! Mitä olet tehnyt? Taas.

Ja sitten. Aina ei jaksa siirtää sohvaa.
Varsinkaan tätä kulmallista.
Se kun on jo kiertänyt olohuoneen kaikki nurkat.
Ja on kotiutunut aika mukavasti.
Omalle paikalleen. 
Ja ne lipastotkin.
Näyttää löytäneen sovun.
Vierekkäin.
Tuolin molemmin puolin.

Siirrellään sitten kuvia. 
Seiniähän riittää.
Tämä tuonne. Toinen tänne.
Ja huomenna jonnekin muualle.
Kunnes ne löytävät paikkansa.
Ja kaverinsa.

Sitten pitää varmaan siirtyä verhoihin.
Ja mattoon. Ja mattoon...

Päivän sana Prkl!

Päivän sana: Prkl!
Tällä kertaa hyvässä. Ei ollenkaan pahassa.
Tänään vietetään Suomi Prkl! Designin avajaisia.
Suomalaista muotoilua parhaimmillaan.

Nyt käy ohrasesti meikäläiselle.
Aiemmin sitä kuolasi vain nettikaupoissa.
Mutta jätti ostamatta kun tulee ne postikulut. Tänne Euroopan laidalle.
Ja nyt. Ne löytyy tuolta pääkadulta.
Kaikki ihanat.
Polkka Jamit. Muovot. Karnevaalikaupan korut. Oi. Ja voi.
Ja löytyy sieltä jotain kivaa. Minultakin  ;)

Menestystä Prkl! 

Oma kolo

Jokaisella pitää olla oma paikkansa.
Siis sellainen oma tila. Huone. Nurkkaus. Mikä hyvänsä.
Missä voi toteuttaa omaa itseään.
Minä olen vallannut puolet entisestä makuuhuoneesta.
Toinen puoli on täynnä vaatehyllyjä. Ja kirjahyllyjä.
Minun oma nurkkani.
Täynnä kankaita. Nappeja. Nauhoja. Teippejä. Paperia.

Minun aarteitani.

Ja pöllö. Poikasen tekemä. Äidille.

Hampaan kolossa

Mies kantoi kotiin hampaan. Valaan hampaan.
Oli saanut tädiltään. Vanhoja peruja vuosien takaa, kun isänsä oli töissä valaanpyyntilaivalla.
Kaskelotin hammas.

Nyt se asuu meidän olohuoneen lipastolla.
Puurasian päällä. 

Onhan se kaunis.
Varmaan olisi vielä kauniimpi.
Siellä valaan suussa.

Mietityttää

Nelivuotias toivoo kerrossänkyä.
Se kertoo joka ilta, kuinka haluaa nukkua yläsängyssä.
Ja veikka alasängyssä.
Eikä pelkää yhtään. Että tippuisi.

Reissussa pääsi nukkumaan kerrossänkyyn.
Välillä vähän pelotti. Mutta eniten jännitti.
Ja ne raput. Ne on ihan parhaat.
Niissä voisi kulkea ylös ja alas vaikka koko päivä.

Hankitaan vain sänky. Sanoin poikaselle.
Mutta alasänky saa olla vielä jonkun aikaa tyhjänä.
Kun pikkuveikka ei vielä siihen pääse.

Vähän aikaa mietitytti.
Missä se hauskuus on. Kerrossängyssä.
Jos alapuolella ei ketään.
Kelle vilkutella.

Mietimme asiaa. Sanoi poikanen.
Näin teemme.