Kaivoin varastosta
matkalaukkuja.
Kun sattui silmään
tämä vanha neiti.
Kuparinen jalkalamppu.
Varastoon turvaan viety.
Pieniltä käsiltä
jo esikoisen ollessa
pieni.
Se on siellä
odottanut
hiukka
rauhallisempia
aikoja.
Hoikkine koipineen.
Hurjan kiva kaataa nurin.
Nyt toin sen
olohuoneeseen.
Toiveissa
että se saisi taas
edustaa rauhassa.
Ja se kuparihan
on nyt niin In.
Hiukka jäi
mietityttämään.
Josko tämä
kaveri
kuitenkaan
sopii tuohon
mustalle seinälle.
Seisokoon nyt
siinä.
Loman ajan.
Elokuussa
katson sitä.
Uusin silmin.
Kaunis on! Itsellä viha/rakkaussuhde kupariin, muilla ihailen, mutta meille en ole saanut sopimaan muuta kuin saunakiulun ja kauhan muodossa..
VastaaPoistaNo vähän sama juttu täällä. Tuon lampun muodot on tosi upeat, mutta jokin vähän siinä tökkii. En tiedä. Annan olla ja kattelen ;)
Poista