3. syyskuuta 2012

Remtor


On asioita. Esineitä.
Joihin vaan kiintyy.
Lapsuusajan leluja.
Tai joitain vaatteita.
Mitä ei vain raaski heittää pois.
Tai laittaa kiertoon.

Vuosia sitten kannoin kirpparilta kotiin
Vanhan kirjoituskoneen.
Remtorin.
Painoi varmaan tonnin.
Ja maksoi kympin.
Markoissa.

Runko terästä.
Ja kirjaimet ihansti vinossa.
Silti toimii.
Jos jaksaa hiukka vaivautua.
Se seisoi kauan lähinnä koristeena.
Ja nyt.
Vuosia varastossa.

Lomalla kaivoin sen taas esiin.
Katselin.
Ihailin.
Tiesin jo.
Minne sen laittaisin.
Jos sen joskus kotiin asti saisin.

Sinne jäi tonnikeijukainen.
Vaarille hyllyn päälle.
Odottaa.
Kyllä se joku päivä.
Vielä kotiin pääsee.

2 kommenttia:

  1. Kirjain kerrallaan vaan kuule mukaan sieltä koto-Suomesta :)
    --Paavo Olavi--

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, saisi aika monta keikkaa heittää, on se NIIN painava ;)

      Poista

Vai mitä sanot?