Koukussa

Sitä ei tajuakaan, miten riippuvainen on asioista.
Toistaa samat rutiinit päivittäin.
Ennen kuin joku menee pieleen. Tai rikki.
Juon kahvit ja syön aamupalaa.
Pienimmän kanssa.
Luen sähköpostit. Ja päivän uutiset.
Skypeillään mummolle.
Joka aamu.

Ja sitten. Kahvit kaatui koneen päälle.
Läppäri sanoi kiitos ja näkemiin.
Tuli tuomio: ei kannata korjata.

Nyt. Pitäisi selvitä ilman.
Ainakin jonkun aikaa.
Lainaan päivällä isomman ipadia.
Kun nettiriippuvaisena.
Pakko päästä koneelle.
Ainakin feisbuukkiin.

Ihmeen paljon sitä tulee tehtyä.
Kun ei se kone ole auki koko aikaa.
Ehkä ihan tervettä.
Pitää hetken aikaa taukoa.
Virtuaalimaailmasta.
Mutta. Kyllä kirpasee.
Kirpasee.