Sielu lepää kun katsoo nukkuvaa lasta.
Ja lepää koko ruumiskin. Varsinkin kun pieni on oppinut möyrimään. Ehtii joka paikkaan. Pöydän alle, pistorasioille, johtojen kimppuun. Pitää taas nostaa koti puolen metrin korkeuteen. Tai samantein metrin.
Mutta nyt se nukkuu. Mitähän se uneksii?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vai mitä sanot?