26. heinäkuuta 2012

Kesä ja kärpäset


Ja mansikat.
Ne kesän makuiset.
Ei yhtään pahemmat.
Jos dipattu suklaaseen.
Ei yhtään.

Tämä loma.
On ollut yhtä juoksemista.
En edes muista.
Missä oltiin viikko sitten.
Tai edes toissapäivänä.

Taitaa käydä taas niin.
Että loman jälkeen.
On väsyneempi kuin sitä ennen.

Joka vuosi päättää.
Tänä vuonna.
Ei juosta.
Ollaan vaan.
Ja möllötellään.

Ja sitten kuitenkin.
Kaikki ne ihmiset.
Paikat.
Mitkä pitää nähdä.
Tahtoo nähdä.
Ja taas sitä mennään.

Lapset ei tahdo mennä kotiin.
Äitillä taas.
Jo mielessä viileät syysaamut. 
Arki.
Aivan liian aliarvostettu.

21. heinäkuuta 2012

Silmän iloja


Perjantai-illan silmäniloa. 
Nyt on serkkutyttö saunotettu.
Kruunattu ja valmisteltu.
Suolalla pesty vanhat pois.
Metelillä karkoitettu pahat henget.
Varmistettu onni ja uskollisuus.
Naurettu ja nautittu.

Tämäkin.
Uskalsi uimaan.
Ensimmäistä kertaa.
Tänä vuonna.

Nyt voi kasvatella.
Uuden talviturkin.

16. heinäkuuta 2012

Mintun makuinen


Olen aina inhonnut minttua.
Siis sitä väriä.
Ei makua.
Ehkä kasariteininä saatu yliannostus on
vaikuttanut asiaan.
Mutta minttu on aina ollut se
pahanolonväri.
Mahassa kiertää.
Ajatuskin mintun värisistä vaatteista.

Siksi olenkin.
Hämmentynyt.
Näin lievästi sanottuna.
Että kamera.
Ja silmä.
Tuntuu löytävän ne mintut asiat.
Nykyään.
Vähän liian usein.

Selvästikin se iskee.
Johonkin makuhermoon.
Ehkä olen syönyt.
Liikaa minttujäätelöä.

15. heinäkuuta 2012

Varsinkin sitä puhelinta







Männä viikolla on fiilistelty.
Vanhoja aikoja.
Lapsuusajan juttuja. 
Omia lapsia.
Yhteisiä.
Istuttiin saunassa.
Mikä oli melkein kylmä.
Ja höpöteltiin.
Me serkkutytöt.

Fiilisteltiin.
Tulevaa hääpaikkaa.
Vanhan talon tunnelmaa.
Entisajan näppäinlukkoa.
Puhelimessa.

Niitä näitä.
Sitä että.
Parin viikon päästä tanssahdellaan.
Näillä lattioilla.
Serkun Häitä.

5. heinäkuuta 2012

Hyppy


Pienin on ottanut askeleet. Ensimmäiset sellaiset.
Kovin oli tekemällä tehdyt askeleet. Lähinnä hyppy hyppy ja nurin.
Mutta askeleet kuitenkin.

Yli kymmenen kuukautta.
Välillä miettii. Mihin tämä aika oikein karkaa?
Vastahan sitä oli viime kesä.
Ja pieni vielä mahassa.

Ajan kulun huomaa parhaiten lapsissa.
Kuinka ne kasvaa. Ja kehittyy.
Joka päivä. Jotain uutta.

Pienenä mietti. Miksi mummot aina hämmästelivät ajan kulkua.
Kun itsestään tuntui, että viikot kestivät vuosia.
Ja aikaa oli vaikka muille jakaa.

Ehkä se aika menee vaan niin nopeaan. Kun on aina kiire.
Ei ehdi pysähtyä siihen hetkeen.
Kiiruhtaa. Jotta ehtii kaiken. Turhankin.

Lapsena kiiruhti vain. Leikistä toiseen.

3. heinäkuuta 2012

Lomaillaan




Me ollaan lomalla.
Ollaan nähty kauan kaivattuja.
Halittu. Leikitty. Naurettu.
Ja vielä monta viikkoa jäljellä!!

On se ihanaa. Kun löytää sen lomafiiliksen.
Kun aivot ei käy enää ylikierroksilla.
Koko aikaa.
Voi olla zombi.
Hyvällä omallatunnolla.
Leikkiä. Nauraa. Ja halia.

Nauttia.
Ja kyllä me nautitaan.
(ainakin vielä... ;) )