Poikasen ensimmäinen koulupäivä.
Tavattiin opettaja.
Ja tutustuttiin kouluun.
Kurkussa pala.
Äidillä.
Mutta kaiken jälkeen.
Hyvä mieli.

Sen kunniaksi
mentiin sirkukseen.
Poikanen ilmoitti.
Isona aikovansa
Trapettitaiteilijaksi.

Siinä tavoitetta.

Projektia pukkaa

Arvatkaas kuka
otti ja raahasi
vanhan Ikea sohvan
kierrätykseen.

Isomman poikasen
vanha sänky
oli alunperin
miehen vaarin tekemä
vuodesohva,
mikä tuunattiin
poikaselle sopivaksi.

Ajatuksissa oli maalata
kulunut keltainen
lakkapinta valkoiseksi
jo kauan
mutta niin se vielä
kellertää.

Nyt sohva pääsi taas
sohvaksi ja kohta
hiomakone soi.

Vanha sohva luovutti
tyynyt tämän käyttöön
ja nyt onkin mietinnässä
minkä väristä
päällistä sitä alkaisi
tähän vääntämään.

Valkoinen maalipinta
ja valkoiset tyynyt?
Hiukka kliinistä.
Tähän talouteen.

Mustavalkoraidat
olisi hauskat.
Mutta mutta. 
Voiko raitoja
olla koskaan liikaa?

Ideoita ihanaiset.
Pyytää tämä.

p.s. Eikös mätsääkin
tämä keltainen lakkapinta
hienosti meidän
lattian kanssa?
Ugh. 

Kerroksia ja luopumisia

Mentiin sitten poikien kanssa
Ikeaan.
Ostamaan taulun kehystä.

Pari tuntia myöhemmin
lastattiin kerrossänkyä,
semmoista pientä,
valmiiksi kasattua,
pakettiautoon.

Löytyi sieltä tarjousnurkasta.
Esittelykappale.
Halvalla.

Suunnitelmissa on ollut
hankkia kerrossänky poikasille
kunhan tuo pienempi
hiukkasen kasvaa.

No.
Nyt se tuli hankittua
sitten jo valmiiksi.
Mutta
eihän se pieni mies
enää vanhassa sängyssään
nuku, kun kerrossänky
on tarjolla.

Ja äitiä harmittaa.
Kun tuo i-ha-na
lastensänky jäi nyt
ihan tarpeettomaksi.
Pedattiin sitten pehmoille.
Kun ei sitä raaski
poiskaan laittaa.

Muutettiin samalla
se kirpparilta löydetty nukkekoti
kirjahyllyksi.
Toimii muutes hyvin.
Siinä hommassa.

Sitten siihen kinkkiseen
kysymykseen.
Mitäs tekis tuolle
kerrossägylle?
Se kun vaatii maalia
niskaansa.
Valkoinen olisi tietty
ajaton. Ja kaunis.

Mutta oisko muita ideoita?
Ja arvaattekos minne se
isomman vanha sänky
päätyi? 

Maalia maalia. Vaan mitä maalia?

Tämmöinen laatikosto
kotiutui meille
ystävän muuttopäivän
päätteeksi.

Täyspuinen ja
sopivan kapoinen.
Tai siis
ei hurjan syvä.
Mikäköhän se sana onkaan.

Ja tykkään.
Jaloista. 

Tämä saa ensin
pohjamaalia pintaan.
Mutta mitäs sitten?

Kokovalkoinen.
On vaan niin tylsä.
Ja nuo vetimetkin
vois vaihtaa.
Vähän vetävämpiin?

Minttua?
pienessä mittakaavassa.
Kuviota?
niinkuin kolmiot.
Tai salmiakki.

Vähän oon.
Kahden vaiheilla.

p.s. pieni assistenttini
osallistui innolla
kuvausjärjestelyihin.
Kuten varmaan jo
kuvista näkyykin. 

Voihan Virkkuut

Viime päivät
on vietetty sohvan nurkassa
poikien kera.
Paljon muumeja.
Ja postipateja
pyörinyt ipadissa.

Taas näitä.
Talven pöpöjä.
Peehana.
Kyllä olisi tämän vuoden
sairastelut.
Sairasteltu.

Sohvan nurkassa
voi onneksi
koukku kilkata
ihan rauhassa.
Mintut langat muuntui
monen yrityksen ja
erehdyksen jälkeen
neuletakiksi.
Pienemmälle.

Koskaan en ole
purkanut ja korjannut
näin paljon.
Ja sitten vielä.
lanka loppui.
Melkein kesken.
Ja jätti hihat tuommoisiksi
nysiksi.

Ristiriitaiset fiilikset.
Päätelläkö.
Vai purkaa koko
hökötys pois.

Silmissä vilisee.
Ehkä tämä vain.
Mintun yliannostus.

Auttaisikohan
keltaiset pallonapit?

Sirius

Eksyin tässä yksi päivä
kirpparille katselemaan.
Nurkassa oli kasa
vanhoja puulaatikoita.
Pari euroa kipale.

Vaikea arvata
mitä tästä seurasi.
Matka kassan kautta ulos.
Tietty.

Laatikoiden päissä
on hauskat tähtikuviot
ja yhden laatikon
reunaa koristaa
SIRIUS teksti.
Edit: ovat kuulemma
vanhan juomatehtaan
pullolaatikoita.

Toisessa on sisälle
sudittu vaaleanpunaista
ja molemmat ovat
likaisen vihreitä.
Eli tuunattavaa
riittää.

Mutta mitäs
näille sitten tekisi?
Hiotaan. ja maalataan?
Valkoiseksi.
Vai mustaksi.
Vai jätetäänkö
puunväriseksi.

Ehdotuksia pliis.

Muutes. Se on tänään
päivän pituus.
Tasan  5h 58m 44s.
Kohta jo melkein kuusi
tuntia.
Valoa.
Ei sillä.
että minuutteja
täällä laskisin..

Neljän vaiheilla

Kuvat: Vosgesparis, Annaleena Leino, Bolig Liv, Hrrrthrrr

Nyt kyllä.
Pahasti
Kahden vaiheilla.
Tai oikeammin.
Neljän.

Työhuoneeseen
kaipailisin
vaaterekkiä.
Ompeluksille.
Ja omillekin
vaatteille.

Pinterest.
Tuo inspiraation
ihmemaa.
Sieltä tömähti
näkyviin tämmöisiä
ihanuuksia.

Tahtoisin toteuttaa
nämä kaikki.
Voihan sitä olla
vaaterekki
joka huoneessa.
Eikö?

Kiiis-sa

Pienin.
Puhuu paljon.
Aika paljon
potaskaa
mutta enemmän
ja enemmän
ihan oikeitakin
sanoja.

Kissa.
Se suosikkisana.
Vaikka ne
oikeat semmoiset
pelottaakin
aika hurjan paljon. 

Tarhapäivien
kaveriksi.
Piti tehtailla
oma pehmokissa.
Niitä kun ei
kotoa löytynyt
yhtäkään.

Tuli muuten
vihdoin.
Täytettyä tuo
silmätyynykin.
Paapiin.
Hankittu jo
yli vuosi sitten.

Passaa hyvin.
Kissankin
silmiin.

p.s.
tuo ruskea arkku.
Mamman mamman peruja.
Kaipailisi uusia saranoita.
Ja väriä.
Mietinnän alla nyt.
ihan valkoinen
ja kulmista kulunut.
Vai miten ois.
Minttu - Tuo äklömakea
muotiväri?

Mustaksiko vai ei?

Maalasin pienen
Ikean laatikoston
valkoiseksi.
Kun se jotenkin
kaipasi yllensä maalia.

Laatikot on vielä
ihan ilman maalia.
Mutta jotenkin.
Tekisi mieli
laittaa laatikoiden
etumukset
liitutaulumaalilla.

Ihan vaan.
Kun se
mustavalkoisuus.
On niin minua.
Ja taas.
Aikas kivat.
On noinkin.

Voi tämä
päättämätön mieli.
Mustaksi vai ei?