Hempeäksi hurahtanut

 Jenni ja keltainen S koon Compleated. Kuva: Finnska búðin instagram

Meillä oli kaupalla maaliskuun Design marchilla &Bros pop-up shop, missä oli tarjolla ihania Compleated kattovalaisimia. Pelkistetyt perinteisen lampunvarjostimen muotoiset aaltopahviset valaisimet ovat yksinkertaisuudessaan nerokkaita. Ne iskivät islantilaisiinkin sen verran hyvin että otimme niitä myyntiin
pop-up shopin jälkeenkin.

Nyt kesän kynnyksellä &Brosilta tuli uudet Compleated värit ja mä olen ihan myyty. Mikä lie hempeä kausi on meikäläiseen iskenyt, kun ensin blogin väritys muuttui pastelliksi ja nyt kaiken lisäksi, haikailen meille kotiin vaaleanpunaista valaisinta?
No, vaikka vaaleanpunainen valaisin saakin ehkä jäädä haaveiluksi, iskee tuo keltainen ja varsinkin tuo puinen tammiviiluvalaisin ihan täysillä.

Noita keltaisia S koon valaisimia on suunnitteilla muuten uuden liikkeemme sisustukseenkin. Ja kuten harjoittelijamme, ihana Jenni huomasikin, nehän sopii vaikka omaan päähän.. ;)

Kuvat: &Bros

Ketjut työhuoneeseen

Järjestelin työhuonetta
taas kerran,
kun ei se tunnu pysyvän järjestyksessä
sitten millään.

Työhuoneella tuntuu olevan
maaginen kyky kerätä kaikki
tarpeettomat tavarat
ja päätyä väliaikaiseksi varastoksi
jos sun millekin
keskeneräiselle projektille.

Turhaa mainita, että
tämä hiukkasen vaikeuttaa
niitä ompeluhommia
siellä kaaoksen keskellä.

Omille vaatteilleni tuunaamani vaaterekki
on toiminut tehtävässään
paremmin kuin hyvin, joten
päätin sitten soveltaa ajatusta
myös työhuoneessa ja
tehdä ompeluksille oman pienen rekkinsä.

Mintusta langasta koukuteltu
ketju ja vanha harjanvarsi 
ja avot.
Rekki on valmis.

Kirpparilta joskus löytämäni puinen matkalaukku
pääsi myös esille.
Sinne mahtui täydellisesti kaikki
pienet ompelukset
sekä Lego ja Scrabble korut. 


Sormet syyhyääkin tekemään taas
kaikkea kivaa ompelu- ja virkkausrintamalla.
Ja nythän sitä näkee iltaisinkin
näprätä, kun alkaa taas päivät pitenemään.

Jee.
Kyllä se tulee kevät tännekin.
(uskottelee hän itselleen eikä 
suostu katsomaan ulos lumisateeseen)

Hirviöitä

 

Viime viikolla esikoinen
täytti hurjat seitsemän vuotta.
Ihan käsittämätöntä
minne nämä vuodet katoaa.

Ekaluokkalaisella
oli ensimmäistä kertaa
kaverisynttärit ja meille
tulikin juhlimaan
pojan koko luokka.

21 mukulaa.
Kyllä oli menoa ja meininkiä.

Vietettiin hirviöteemaisia
synttäreitä ja poikanen
askarteli itse hienot hirviökortit.

Kakun tilasin läheisestä leipomosta,
joka tekikin ihan mahtavan
hirviökakun poikasen ohjeiden mukaan.
Vesimelonimonsteri onkin tuttu
jo edellisistä juhlista.

Tein ohjelmanumeroksi kankaisen hirviön,
jonka suusta piti tunnistella erilaisia
tavaroita ja arvata mitä ne ovat.
Palkkioksi tuli pieni yllätyspussi.

Parin tunnin hulinan jälkeen
parikymmentä lasta lähti
tyytyväisinä koteihinsa.
Ja me huokaisimme helpotuksesta.

Onneksi seuraavat luokkasynttärit
ovat vasta.
Vuoden päästä. 

Kovaääninen kaunokainen

Eräänä päivänä  tulin töistä kotiin
ja löysin lipaston päältä
vanhan puisen vedettävän kellon.

Tämä kello on ollut alunperin
miehen isovanhempien kotona
ja sieltä päätynyt anoppilaan.
Nyt se tikittää meidän olohuoneessa.

Pojat ihastuivat siihen heti
koska sen takapuolella on
luukku, mistä näkee
koko kellokoneiston.
Siellä pidetään myös avainta
jolla kello vedetään.

Ja sehän piti sitten vetää täyteen
virtaansa heti kotiin saapuessa.

Mahtava vehje.
Ja niin kauniskin.
Siroilla jaloilla ja
raidallisella puunkuviolla. 

Hetken aikaa kelloa ihailtuamme
jätimme sen tikittämään paikalleen.
Ja pian huomasimme
kuinka kovaäänisesti se
tikittääkään.

Puolen tunnin välein
se lyö kimeästi joko kerran
tai kellon osoittaman määrän.

Tikitys kuuluu musiikin
ja keskustelun ylitse.
Se pitää minut hereillä yöllä.
Sain hiljennettyä lyönnit siedettäviksi
laittamalla kankaanpalan vaientamaan
ääntä.

Mutta tuota tikitystä.
Ei lopeta.
Millään.

Nyt odotamme mielenkiinnolla
miten kauan veto kestää tuossa
vanhassa koneistossa.
Vai pitääkö minun keksiä sillekin
jokin hiljennyskeino.

Minusta tuntuu
että tämä kaunokainen
saa viettää hiljaista elämää
meidän luonamme
pysähdyksissä.
Loppuelämänsä.

Vaikka.
Kyllä se on kaunis.

Joulua ilmassa

Täälläkin on saatu sitten
ensimmäiset lahjat paketoitua.
Iso kasa odottaa vielä
käärettä ylleen.
 
Mustalle lahjapaperille
liimasin pallotarran puolikkaita.
Tuli ihan hauska
puolipallokuvio.

Pakettikortin voi tulostaa
täältä - kliks! 

Liitutaululle kirjoitin hiukkasen
jouluista viestiä.
Jotta, hiukkasen on jo
joulua ilmassa.

Vihertää

Vihreä kausi iskee
yleensä keväisin.
Silloin meille kotiutuu
paljon kasveja ja yrttejä
ja muitakin vihreitä
yksityiskohtia.

Olen aivan toivoton
viherpeukalo.
Sain kerran jopa tapettua
kaktuksen.
Kuivuuteen.

Pidän kuitenkin vihreän
tuomasta tunnelmasta ja
yritänkin pitää muutamat
viherkasvit hengissä
vuoden ympäri.
Pojan kasvattama paprika
onkin ihme ja kumma 
selvinnyt hengissä jo kohta
melkein kaksi vuotta.
Sekin taitaa kyllä jo
taipua kodin värikoodeihin
ja alkaa kellastaa..

Vihreä on nyt kuitenkin
tämän kodin väri numero neljä.

Menköön haaste tällä kertaa
Anelle Tekemisenmaku blogiin.
Viisi väriä viisi päivää.

Minttusia

Meille eksyi viime keväänä
hiukkasen uutta väriä
kun maalasin uusiksi
tämän lipaston
jonka jalat päätyivät
mintuiksi.

Samalla sudin
myös ruokapöydän
päällä olevan
lampun mintulla värillä.

Minttua on tullut
myös koukuteltua.
Ketjuksi.
Neuletakiksi.
Tontuiksi.

Minttu on hauska
kun sitä on.
Vä-hän.

Haastetaampas Johanna.
Mitä värejä teiltä löytyy?
Viisi päivää.
Viisi väriä.

Keltuaiset

 
Haaste jatkuu.
Vaikkakin hiukkasen
myöhässä ;)

Mustavalkoisen lisäksi
meiltä löytyy
selvästi eniten
keltaista.

Pienissä jutuissa.
Isoina seinäpintoina.
Vaatteissa.
Kengissä.
Astioissa.

Keltainen on
ja pysyy
suosikkina.

Huhuu
Kodin Kulmia blogi
Mitäs värejä teiltä löytyy?
Viisi väriä,
viisi päivää. 

Yllätysväri

Kaksin kaksiossa-blogin Laura
heitti meidän tönöä värihaasteella.
Viisi päivää.
Viisi väriä. 

Mustavalkoinen
on vallannut aika täysin
meidän kodin.
Yllättävää.
Tai sitten ei.

Mutta yllättävää oli se,
että ensimmäinen väri mikä
täältä nousi esiin
onkin ruskea.
Tai no.
Ruskean sävyt.

Lasissa.
Nahkassa.
Puussa.

Pieniä juttuja.
Mutta sopivasti
lämmittää
väriskaalaa.

Niina.
Mitäs värejä teiltä löytyy?

Tyytyväisiä. Kaikki.

Isompi pojista on kuin äitinsä.
Nauttii sisustamisesta
ja tuunaamisesta.
Pienten yksityiskohtien pohtimisesta.
Haluaa oppia virkkaamaan.
Ja ompelemaan.

Pienempi taasen on kuin isänsä.
Kauhulla katselee
kun sohva vaihtaa paikkaansa
kolmatta kertaa.
Päivän aikana.

Olohuoneessa on taas
vaihteeksi uusi järjestys.
Yhteisen sairaspäivän jäljiltä.

Isompi vaihtoi tuolien ja
lipaston paikkaa
ja mietti miten ne
sopii vierekkäin yhteen.
Miten flow
on parhaimmillaan.

Mistä lie.
Senkin sanan keksinyt.

Yhdessä valittiin
olohuoneeseen talvikukka.
Ja mietittiin sohvan päällisten
kuvioita.

Lupasi piirtää
unelmiensa sohvan.
Minkä mukaan voi sitten
valita päällisiä.

Pieninkin otti osaa.
Kantoi kaikki tyynyt
isoon kasaan
ja rakensi laivan.

Tyytyväisiä.
Koko sakki.

Koulu. Kääk.

Meillä odottaa ensi viikolla
kouluunlähtö.
Isommalla lapsella siis.
Kääk.
Sanon minä.

Missä vaiheessa se
näin isoksi kasvoi?
Minä muistan vielä
omat koulupäiväni
ihan kirkkaasti.

Ei mulla mitään.
Kouluikäistä lasta.
Voi olla.

Niin.
Taitaa äidillä olla
enemmän kriisiä tästä
kuin pojalla.

No.
Ensiluokkalainen tarvitsee tietysti
koulupöydän läksyjä varten.

Katselin tässä
vähän sillä silmällä
eri paikoista
pientä, persoonallista
koulupöytää.
Tuntui olevan.
Mahdoton tehtävä.

Kunnes löysin tämän
vanhan puisen työpöydän
paikalliselta nettikirpparilta.

Pieni ja siro
pöytä on täyspuinen
ja siinä on kivat kapeat laatikot.
Ihan kuin tehty.
Ensiluokkalaiselle.

Poikanen tahtoi laittaa
oman läksynurkkauksensa
heti samantein kuntoon.
Vaikka pöytä tarvitseekin
hiukkasen kunnostusta.

En vain osaa päättää
pidänkö tuon lakkapinnan
vai maalataanko jollain
pirtsakalla maalilla.
Poika ehdotti sinistä.

Itse vielä.
Mietin.