Ja mansikat.
Ne kesän makuiset.
Ei yhtään pahemmat.
Jos dipattu suklaaseen.
Ei yhtään.
Tämä loma.
On ollut yhtä juoksemista.
En edes muista.
Missä oltiin viikko sitten.
Tai edes toissapäivänä.
Taitaa käydä taas niin.
Että loman jälkeen.
On väsyneempi kuin sitä ennen.
Joka vuosi päättää.
Tänä vuonna.
Ei juosta.
Ollaan vaan.
Ja möllötellään.
Ja sitten kuitenkin.
Kaikki ne ihmiset.
Paikat.
Mitkä pitää nähdä.
Tahtoo nähdä.
Ja taas sitä mennään.
Lapset ei tahdo mennä kotiin.
Äitillä taas.
Jo mielessä viileät syysaamut.
Arki.
Aivan liian aliarvostettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vai mitä sanot?