29. tammikuuta 2013

Lisääntyvä valo


Huomasin
yllättäen.
Että kello
lähemmäs kuutta
ja vielä
ulkona
hiukan valoa.
Ei siis.
Pilkkopimeää.

Miten se
vaikuttaakin.
Muutama
minuutti
lisää valoa.
Päivässä.

Näillä leveyspiireillä.
Pitenee päivä
noin kuutisen
minuuttia päivässä.
Tähän aikaan vuodesta.
Piti ihan tarkistaa.

Tämä talvi
on tuntunut
erityisen
pimeältä.
Ja ensimmäistä
kertaa.
Olen kaivannut
aurinkoa.
Joka solullani.

Kirkasvalolamppu.
Auttoi jonkun verran.
Mutta ei ole
sen aidon
päivänvalon
voittanutta.
Harvemmin sitä
tuntee kevään
jo tammikuussa.

Minä talletan
jokaisen valon
välkähdyksen
syvälle sisälleni.
Imen
solun syövereihin.
Ja odotan kesää.

Olipas muuten.
Ihana.
Ottaa kuvia
tammikuisen
valon pilkahtaessa
ikkunasta sisään.

Nuo pienet
varpaatkin.
Niin mahdottoman.
Kuvaukselliset.

28. tammikuuta 2013

Suunnitelmia


Täällä huilitaan.
ja kerätään
voimia.
Suunnitellaan
tätä vuotta
ja muutamia
jänniä juttuja.

Kirjataan kalenteriin
ajatuksia
ja aikatauluja.
Vedetään yli
toteutumattomia.
Järjestellään
elämää
Paperilla.
Arkea. Unelmia. 

Ja kalenterit.
Niitä ei ole
koskaan
liikaa.
Vaikka sitä käyttääkin
yleensä
vain sitä yhtä.
Sitä suosikkia.
minkä löytää.
vain kokeilemalla.

Tarvitaan reilusti
tilaa kirjoittaa.
Ja muutamia
inspiroivia
kuvia.
Tai tekstejä.
Välillä omatekemä.
On kaikista paras.

Tänä vuonna
Marimekon
kalenteri pääsi
käyttöön.
Tulihan sitä
koristeltuakin.
Sisältä ja ulkoa.
Tehty omanlaiseksi.

Ja nyt vaan
toteuttamaan.
Niitä
suunnitelmia.

25. tammikuuta 2013

Onni asuu ullakolla


Se meidän Mummo.
Meni ja nikkaroi
pojille ihanan talohyllyn.
Toi jouluna
palasina
koto-Suomesta asti
tänne meille.
Ja naputteli kasaan.

Näppäriä.
Nuo mummot.

Sitten tulikin
meikätytön vuoro.
Peittää taustalevy
ja saada talo
käyttöön asti.

Ehdin kuin
ehdinkin.
Ennen.
Helmikuuta.
(Kröhöm.)

Käytin mattamustaa
dc-fixiä
taustalevyyn.
Kun oli paloja jäljellä
keittiöhommista.
Vanerin jätin
ihan sellaiseksi.
Oishan sen
voinut maalatakin.
Kun oli
hiukkasen
matkalla kolhiintunut.

Olkoon.
Kolhut tuovat.
Luonnetta.
Huonekaluillekin.

24. tammikuuta 2013

Kakkonen. Vaan ei keltainen.


Kehittelin mielessä
suunnitelmaa
kankaalle maalatusta
kakkosesta.

Kirkkaalla keltaisella.
Tuomaan väriä.
Ja kirkkautta.
Just sitä.
Mitä keskitalvella.
kaipaa.

Ei siinä kauaa
suti heilunut
kun vauhtiin
pääsi.
Puolessa
välissä
huomasin.
maalasin sitten
mustalla.
Ihan tottumuksesta.
- Just.

Ei siitä
mustavalkoisuudesta
pääse karkuun.
Vaikka yrittää. 

Toimiihan se
noinkin.
Toki.
Mutta
kyllä se
kaipaa jotain
siihen viereen.

Sitä väriä.
Väriä.

22. tammikuuta 2013

Viis vee



Viisi vuotta.
Niin lyhyt aika.
Ja silti
uskomattoman pitkä.
Elämän pituinen.

Herra viis vee
on mahdoton
veijari.
Kertoo tarinoita,
totta ja tarua,
antaumuksella.

Laulaa joka päivä.
Oma keksimiä
laulujaan.

Rakastaa poliisi ja rosvo
leikkejä.
Yleensä rosvot
pääsevät karkuun.
Ja poliisien
helikopterista
loppuu bensa.

Miettii,
että jälkiruoka
pitäisi syödä ennen
pääruokaa.
Koska silloin vielä
mahassa on tilaa.

Viisivuotiaan
logiikka
naurattaa joka päivä.
Välillä itkettää.
Ja saa äitin
pyörittelemään
silmiään.

Tänään viis vee.
Isompi poikanen.
Onnea kulta!

21. tammikuuta 2013

Kymysyksiä. Vaikka muille jakaa.


Pinon päällimmäinen Sannabanana
heittivät ison pinon 
kysymyksiä 
tähän suuntaan 
haasteiden kera. 

Oh ja hoh.
Kiitos teille! 
Tämähän vaati.
Suoranaista
itsetutkiskelua.
Tekee hyvää.
Aina
silloin tällöin.

Irinan kysymykset:
1. Kuinka kauan olet pitänyt omaa blogia? 
Vähän alle vuoden tätä blogia.
2. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?
Oman tilan kaipuu,
olkoonkin vain virtuaalinen tila.
Inspiraatioille 
ja ajatuksille.
3. Mistä asioista bloggaat mieluiten?
Kodista. Perheestä. 
Elämästä. 
Ihmetyksistä. 
Ajatuksista.  
4. Mikä bloggaamisessa on parasta?
Ihmiset. Samanlaiset. Erilaiset. 
Kaikenlaiset. 
Ajatusten jakaminen. 
Inspiraation.
5. Entä mikä kurjaa?
No eipä kummemmin 
kurjuuksia vastaan ole tullut. 
6. Millaisella kameralla kuvaat blogiisi?
Panasonicin Lumix GX1
7. Käytätkö kuvankäsittelyohjelmaa?
Juu. Varsinkin talvella. 
Lisää valoa valoa.
8. Tapaatko blogituttaviasi myös blogin ulkopuolella? 
En ainakaan vielä. Mutta. 
Tervetuloa Islantiin. Enitaim. 
9. Onko sinulla joitakin tavoitteita blogisi suhteen?
No ei. Blogi on vähän kuin minä. 
Aina vähän kahden vaiheilla. 
Enkä usko. 
Että meistä kumpikaan. 
Suuremmin muuttuu.
10. Mikä saa sinut jatkamaan bloggaamista?
Elämässä pitää tehdä asioita.
Joista pitää.

Sannabananaa kiinnostaa:
1.  Kenen julkisuuden henkilön kanssa haluaisit illallistaa ja miksi?
A-pu-a. Ehkä taiteilija Marina Abramovicin kanssa. 
Karismaattinen taiteilija ja henkilö, jonka 
olen aina halunnut tavata.
2. Mikä kirja on jäänyt mieleesi voimakkaimmin lapsuudestasi? 
Rudolf Koivun lukukirja ja kaurapuurojättiläinen
3.Mikä on elämässäsi parasta juuri nyt?
Arki.
4.Mitä musiikkia kuuntelit viimeksi? 
Radiosta vähän kaikkea. Taisi olla joku 
ihana nostalgiakanava 60- ja 70-luvun musiikilla. 
5. Jos sinulla ei olisi mitään velvollisuuksia kuukauteen, kuinka viettäisit sen?
Ompelisin. Virkkaisin. Askartelisin. 
Kiertäisin kaikki kaupungin taidenäyttelyt. 
Ja Nukkuisin!
6. Mitä kaipaat menneisyydestä?
Lapsuuden huolettomia kesiä. 
7. Mitä tavoittelet?
Tasapainoa. 
Kaikessa.
8. Missä itsellesi uudessa maassa haluaisit käydä?
Intiassa ja Nepalissa
9. Mitä turistikohdetta suosittelet kotikaupungissasi?
Suosittelisin ottamaan auton alle ja pois kaupungista. 
Islannin luonto, sekä kaupungissa että varsinkin
sen ulkopuolella on uskomatonta!
10. Mikä on maailman paras tuoksu?
Juuri sahattu puu. Sahajauho.
11. Entä kamalin tuoksu? 
Mätä peruna.

Täytyy myöntää.
Että piti oikein

miettiä. 
Monen kysymyksen 
kohdalla. 
Jätän nyt tämän
haasteen tähän.
Sen sijaan.
Kysyn vain 
yhden kysymyksen.

Kermavaahdolla. Vai ilman?
 
Vastaa ken haluaa. ;)

Puoli vuosikymmentä


Viikonloppu
kului juhlinnan
merkeissä.
Isompi.
Täyttää tiistaina
puoli vuosikymmentä.

Minä olen ollut
äiti.
Jo kohta
viisi vuotta.

Kuinka
muutamassa
vuodessa.
Iäisyys. 

18. tammikuuta 2013

Let it go



Tämän vuoden
lupaus.
Tai no.
Lähinnä.
päätös.

Ottaa vähän.
rennommin.
Keventää.
Sisäisesti.
Ja ulkoisesti.

Hankkiutua
eroon
kaikesta
turhasta.
Ja miettiä.
Kolmesti.
Ennen kuin
hankkii
jotain uutta.

Satsata
laatuun.
Vähemmän.
Mutta parempaa.
Oli sitten
kyse.
Kodista.
Tai itsestäni.

Antaa
menneiden
mennä.
Painolastien.
Pudota.

Kun opiskelin
ulkomailla,
Koko
omaisuuteni
mahtui
yhteen
matkalaukkuun.

En ole ollut
niin vapaa.
Koskaan ennen.
Tai sen jälkeen.

Se ajatus,
olkoonkin se
nykyään
mahdoton
toteuttaa,
houkuttaa
minua yhä
enemmän.

Jospa
sitä päättäisi.
Että tänä
vuonna.
Jokaista
hankintaa kohden.
Pitää
laittaa
kaksi eteenpäin.

Kuinka
kevyt mieli
sitä olisi.
Loppuvuodesta. 
Jos päästäisi.
Irti.

Let it go.

16. tammikuuta 2013

Apina


Pienin herroista
on aikamoinen
apina.

Matkii
ihan kaikessa.
Ja kaikkia.
Kävelee
leikkipuhelin korvalla
ja pölisee.
Juoksee
veljensä perässä
toistaen kaiken
mitä isompi tekee.

On selkeästi seurannut
isänsäkin tekemisiä.
Löysin
poikasen työntämästä
sormikkaita
jalkaan.
Ja varsinkin
niitä varpaita.
Sinne sormien paikalle.
Totisena.
Kieli keskellä suuta.
Ja mahdottoman
ylpeänä.
Esitteli
aikaansaannostaan.

Varvassukat.
On selkeästi
herran mieleen.
Niin kuin isänsäkin.
Onhan se kätevää.
Kun voi
sukat jalassa
nostella tavaroita
varpaillaan.
Ihan kuin apina.

Ehkä ne sukat
pysyisi
silloin
siellä jalassakin.

15. tammikuuta 2013

Tyynyjä pukkaa



Pistin sitten
tyynytehtaan
pystyyn.

Jäi kaivelemaan
se vihreän
kaipuu.
Ja ajattelin tehdä
vihreän tyynyn.
mustalla ja
valkoisella
kesytettynä.
Tietty.

Ei vaan löytynyt
kangasvarastosta
sopivaa
vihreää.
Semmoista
ruohon väristä.
Raikasta.
Ja keväistä.
Mutta löytyi
vetoketju.
Juuri sopivan
värisenä.

Taisi tulla
mustavalkoinen
tyyny.
Vihreällä
maustettuna.

Tehtaasta
pukkaa vielä
punaista.
Ja lisää vihreää.
Keltaistakin.
Mutta kuten aina.
Eniten
mustaa
ja valkoista. 

14. tammikuuta 2013

Oisko sitä. Ilmassa.


Jotain on
ilmassa.
Oisko.
Vaikka vain.
Aavistus.
keväästä.

Eilen satoi lunta.
Mutta
minulla
vihertää jo
kevät
ja sen värit
mielessä.

Sitä se
pitenevä päivä
teettää.
Tuntuu kuin
kaikilla.
Jo lämpenevät
ilmat.
Ja kevään kuiva
asfaltti.
Mielessä.

Tahtoisi
jotain vihreää.
Tuomaan
lämpöä ja tunnelmaa.
Harmi vain.
Että ne vihreät.
Kasvit.
Tuppaa kellastumaan
minun hoidossani.
Aika nopiaan. 

Vihreä norsu
asuttaa
vielä keskeneräistä
taloa.
Tai hyllyhän se.
Mietinpä vain.
Maalatako
vai ei.

Käsittelemättömässä
vanerissa.
Siinäkin.
Jotain niin
Keväistä.

10. tammikuuta 2013

Lovee

Sain Sonzalta
Sonja's Life blogista
Blogilovea.
Kiitos kaunis!

Lähetän täten
Sydämentykytyksiä
näihin viiteen blogiin.

Katjalle ja Tytille Parin Oven taa
& K:lle Majaan, joiden sisustusjuttuja
ja ideoita on vaan Pakko seurata.

Maijalle Things to make and do blogiin,
jonka oivaltava joulukalenteri sai joka päivä
Hyvälle Tuulelle.

Luonteenlaatuisen Mayalle. Just siks.

Ja sitten vielä  Seraynalle
Brísingamen blogiin, jonka
ihan äskettäin löysin.
Ja aion lukea vastakin.

Lovea. Kaikille.

Magneettista



Jäin sitten jumiin.
Tekemään niitä.
magneetteja.
Niinhän sitä
aina käy.

Aloitat jotain.
Eikä sitä sitten
voi vaan
lopettaa.
Ideoita tulee
ja ne on pakko.
Tehdä.

Poikanen sai
joululahjaksi
ison kasan
legoja.
Niistä se
ajatus.
Sitten lähti.

8. tammikuuta 2013

Timangi


En ole mikään
koruihminen.
Kauan aikaa.
Ainoa koru
mitä käytin,
oli kulmassa
kimalteleva tappi.
Sekin on nyt
jo poissa.

Mies valittelee aina
kuinka minulle
on vaikea ostaa
lahjoja.
Kun ei edes
timantit
kelpaa.

Mitä minä niillä.
Timanteilla.
Eihän niitä
uskaltaisi
edes pitää.

Nyt löytyi
kuitenkin.
Minulle
just passeli
timantti.
Ja se kotiutuikin.
Sopivasti
jälkijoululahjaksi.
(ihan kun niitä
oikeita lahjoja.
Ei olisi tullut enemmän
kuin. Tarpeeksi.)

Snug. Timantti.
Puinen.
Ja saa ihan itse.
naruttaa kuvionkin.
TSI koru.
Kuulostaa just
mun jutulta.
Ja onhan se.

3. tammikuuta 2013

Nappijuttu


Työhuoneen ankea
ruskea seinä
sai valkoista
päälleen.

Kirkastui.
Niin kuin tuo
päiväkin.
Pikkuhiljaa.

Siivouksen
myötä
laatikoista paljastui
vanhoja tuunauksia
puolivalmiita.

Tein sitten
siinä samalla
nämä nappimagneetit
valmiiksi.
Ja kiinnitin metallisen
muistitaulun
seinään.

Nappihullulle aika
nappijuttu.
Nuo
Nappimagneetit.

1. tammikuuta 2013

Pallo sekin


Joulupallot on vaihtuneet
toisenlaisiin riippuviin.
Heti näin
uuden vuoden
kunniaksi.

Keltajohtoinen
Nud Classic
pääsi seinälle
mustan
hyllynkannattimen
avulla.

Ennen niin pimeä nurkka
sai hiukka valoa.
Ja onhan tuota
ihan kiva
katsella noinkin.
Ilman valoa.

Inspiraatio iski.
Taas kerran.
Pinterestin
syövereistä..