Perspektiivi

Pienin.
On jo tottunut siihen, että äiti kulkee perässä.
Kamera kädessä.
Osaa jo poseerata.
Ja tekee sitä mielellään.
Se kun saa äitin aina nauramaan.

Pitäisi olla nauramatta,
mutta kun se on niin hassun näköistä. 
Ottaa tanssiaskelia. Heiluu ja irvistää.
Katsoo kameraan. ja virnistää.
Hassua miten pienenä
lapset oppivat esittämään.
kameran edessä. Tai ilman.

Sehän tulee meistä aikuisista.
Samalla tavalla
pienin kulkee ympäri asuntoa
ja puhuu puhelimeen
leikkiauto korvalla.
Välillä pysähtyy ja kuulostelee.
Sitten nauraa hassua tekonaurua.
Ja jatkaa pölinäänsä.

Mietin monesti.
Näytänkö oikeasti noin hassulta,
kun puhun puhelimeen.
Olisi mielenkiintoista
katsella maailmaa lapsen silmin.
Miten kummalliselta näyttääkään
meille niin normaalit asiat
lapsen perspektiivistä.