Kööri pakkasi auton täyteen ja matkasi melkein 2000km viikossa.
Nähtiin putouksia. Kuumia lähteitä. Jäätiköitä. Laavaa. Ja lisää laavaa.
Mustaa ja valkoista. Ja vihreää. Hohtavaa vihreää.
Nauratti. Mikä oikeasti kosketti.
Oltiin jo melkein kotona. Kun suuret sähköpylväät nousivat edessä ylväinä.
Keskellä ei mitään. Vain rivi torneja katosi kauas sumuun.
Tuijotin niitä haltioituneena.
Monet valittavat. Kuinka ne pilaavat näkymät.
Katoaa paljas luonto. Maisema. Ihmisen alle.
Minä näin siinä kauneutta.
Ihminen ja luonto.
Geometriset hallitut muodot ja luonnon röpöläisyys.
Kurinalaisuus. Ja vapaus.
Yhdessä.
Siitä ajatuksesta. Tunnistin itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vai mitä sanot?