Puoli yhdeksän

Kello on puoli yhdeksän. Isompi mennyt tarhaan. Pienempi heräilee.
Kahvi on tippumassa. Vitamiinit lasissa.
Päivän uutisia netistä ja puuro hellalle.
Pienempi konttaa pöydän alla ja napsii sormiinsa lattialle tippuneita muroja.
Nousee seisomaan syöttötuolia vasten. Höpöttää.
Täynnä energiaa. Heti kun silmät aukeaa.

Mutta yöllä nukkuu. Vihdoin. Ja taas.
Isin unikoulu tehosi. Ja pimennysverhot.
Kahvin kulutus on pienentynyt huomattavasti. Vain parissa päivässä.

Mielessä taas hurjasti suunnitelmia. Mitä tehdä ja tuunata.
Kun ajatus taas kulkee. Matto valmiiksi. Ja sohvapöydälle maalia.
Jos alkaisi sitä muotokuvaa. Tai niitä kesäpöksyjä.

Siitä ne on tehty ne hyvät päivät.
Parhaat ideat. Ja ajatukset.
Hyvästä unesta. Riittävästä.