Jokaisella pitää olla oma paikkansa.
Siis sellainen oma tila. Huone. Nurkkaus. Mikä hyvänsä.
Missä voi toteuttaa omaa itseään.
Minä olen vallannut puolet entisestä makuuhuoneesta.
Toinen puoli on täynnä vaatehyllyjä. Ja kirjahyllyjä.
Minun oma nurkkani.
Täynnä kankaita. Nappeja. Nauhoja. Teippejä. Paperia.
Ja pöllö. Poikasen tekemä. Äidille.
Ensivierailulla mahtavassa blogissasi! Ihania kuvia ja juttuja.. Jään seuraamaan.. =)
VastaaPoistaOi. Kiitos kaunis! Ja tervetuloa. :)
PoistaVoi miten soma pöllö. Aarre.
VastaaPoistaÄlä muuta virkkaa, ennen oli oma kolo, kakskin.
Muutto vuoristosta urbaaniin maisemaan haukkas molemmat pois.
Jostain oli luovuttava, että sai uuden kotikolon.
Täällä totutellaan avoimen tilan (josta muuten haaveilin) tuomaan meluhälinään,
jossa ollaan fyysisesti yhdessä hela tiden, mutta vielä on totuttelua siihen oman rauhan löytämiseen.
Kait se on myös mielentila. Että syventyy omiin juttuihin ja unohtaa ympäröivän hälynmetakan.
Toisaalta on kiva ettei kukaan "piilottele" enään omassa nurkassaan.
Napit ja kankaat uinuvat toistaseksi muuttolaatikoissa kellarissa, ja oon huomannut että en enää erityisesti niitä kaipaakaan. Katsotaan miten tää edistyy, tuleeko vajarit jossain vaiheessa... ;D
Miten toi palloteippi muuten, samalla oon teippaillu omaa mininurkkaa, mutta ei kestä kauaan kun jo lörpsyy kuvat alas seiniltä. Entäs sulla?
Joo. sehän se. Minäkin tykkään kyllä avoimesta tilasta ja avaruudesta, ja sitten samalla sitä haluaa sen oman paikan missä sotkea :D :D No jaa, kuhan pääsee tekemään. NIitä omia juttuja. Vaikka sitten puumajassa ;)
PoistaVai tippuu siulta palloteipit.. hmmm. Itse just niitä rapsuttelin pois seiniltä kun vaihdoin kuvien paikkaa. ihan oli jämptisti kii. Oiskohan seinämatskulla merkitystä???