2 0 1 3

Uusi vuosi.
Jälleen.

Toivon vain.
Että osaisin
elää siitä
jokaisen
päivän.

Kuin se olisi
viimeinen. 
Läsnä.

Kuin suolaa ja pippuria

Niin se taas meni.
Se juhla parhain.
Meillä.
Aikas paljon
wc:n puolella.
Naamat vihreinä.

Jäi sitten.
Suuri osa
herkuista
syömättä.
Kun pelkkä
ajatuskin
sai yökkimään.

No, onhan nuo suklaat
ihan kivoja
tuossa mukissakin.
Toivotut
pukin tuomat.
Kirjainmukit.
P ja S.
Minun ja miehen.
Nimistä.

Passaa aikas kivasti.
yhteen.
Vähän kuin me.
Suola ja pippuri.

24. Joulu!

Vihdoinkin.
Se pienten odottama.
Kauan kaivattu
jouluaatto.

Meillä se alkoi
jo aamuyöstä.
Kun isompi pojista
valvoi ja voi pahoin
koko yön.

Ei aivan.
Mitä tilattiin.
Mutta
kuusen alla
odottavat paketit
ja koristelu
nosti jo hymyn
pienen miehen
huulille.

Nauttikaamme.
Kaikki.
Iloa.
Ja valoa.
Joka kotihin.

23. Jännitys

Kuusi pääsi sisälle.
Sai yllensä
valohunnun.
Ja makoisia
suklaakoristeita.
Isomman
askartelemia
teoksia.
Muutaman
lasisen.
Ja posliinikoristeen.

Yksinkertainen
se on.
Just meidän.
näköinen.

Enkelikello
sai poikien
posket hehkumaan.
Sen helinää
ja pyörimistä
piti katsella
kauan.
Ja hartaasti.

Paketteja
katseltaisiin
vieläkin hartaammin.
Äiti piilotti.
ne vielä.
Jottei liikaa polta
jännitys.
Pieniä lapsosia.

Huomiseen on
pitkä aika.
Ainakin nelivuotiaan
maailmassa. 

22. Hyvää mieltä!

Se taitaa olla
se aika vuodesta
kun on tohinat
kovimmillaan.
Juuri ennen
hiljentymistä
joulun viettohon.

Vielä pitää
juosta kaupoilla.
Paketoida.
Leipoa.
Tehdä se.
Joulu.
Tupahan.

Tänä vuonna.
Paketoin
muutaman
pehmoisen paketin.
Ja vein
paikalliselle yhdistykselle
joka toimittaa
lahjoja
vähävaraisille perheille.
Toivottavasti.
Iloinen joulu.
Meillä kaikilla.

Tämän kaiken
tohinan keskellä.
Ei unohdeta.
Sitä tärkeintä.

Valoa kansalle

Monessa tuvassa.
On jo kuusi
pystyssä.

Meille se.
Kuusi.
Tuodaan vasta
aaton aattona.
Koristellaan
yhdessä.
Ja fiilistellään
sen valossa.

Koristeet
on kyllä haettu
jo hyvissä ajoin
varastosta.
Karkkitangot
tarttuneet
kaupasta mukaan.
Ja se
tämän vuoden
ainokainen.
Valona.
On odottanut
ripustusta jo
pitemmän aikaa.

Bambu saa
toimia joulupuuna.
Ennen kuin
kuusi pääsee sisään.
Siinä on sopivasti
mutkainen varsikin.
Jonne ripustaa.

Onpas muuten
pimeää.
Näin maailmanlopun
päivänä.
Innoissani mietin
jo huomista.
Näillä meidän
leveyspiireillä
huominen päivä
on jo 11 sekuntia
pidempi kuin
tänään.

Valoa kohti.
Valoa.

Yksikkö 21

Kuvitella.
Sain kuin sainkin
tehtyä
piparkakkutalon.

Tai siis.
Eihän se nyt
mikään talo ole.
Vaan paloauto.
Ja tulenlieskat kans.
Yksi palomies.
Hoitamassa homman.
Ja muumimammakin
siellä välillä
juoksee tulta karkuun.

Isompi pojista.
katseli kauan
ja hartaasti.
Äidin pisteet
nousi uusiin korkeuksiin.
Kun tuommoisen
jaksoi väsätä.

Koska se voidaan
syödä. Kysyi.
Heti aaton jälkeen.
Lupasin.
Jo vaikka
joulupäivänä.
Sillä syötäväksihän.
Se on tehty.

Nyt vaan mietityttää.
Josko makukin
yhtä tulinen.
Kuin ulkonäkö.