Piilo

Minne se nyt meni? 

Käänsin selkäni ja se oli poissa. Pikkuveikka. 

Hiljaista. Ja sitten.

Verhon takaa kuuluu kikatusta.

Sanoja

Nelivuotias osaa kirjoittaa nimensä. Se tykkää leikkiä jääkaappimagneeteilla ja kertoo mikä on mikäkin kirjain. Osaa vasta omansa. Ja äitin.

Pienempi oppi sanomaan äiti. Ensimmäinen oikea sana. Vaikka isoveljen mielestä myös "gaaaaa-aaau" on oikea sana. Oli kovin yllättynyt. Pikkuveikka. Kun kutsui äitiä. Ja äiti ymmärsi.

Äiiii-ti.

Matto

Ostin kasan pieniä mattoja. Mustaa, valkoista ja keltaista raitaa. Ikeasta.
Mietin, että tästähän kätevästi yksi iso matto. Ompelen vain yhteen.
Ensin päättelin hapsut. Solmin yksitellen kiinni. Leikkasin pois. Nyt vielä ommellaan. Käsin yhteen.
Miljoona työtuntia myöhemmin sitä miettii, ehkä olisi pitänyt vain ostaa se iso raitamatto.

Kumarrus

Minnalta sain tunnustuksen. Kiitän ja kumarran. Minnan blogissa löytyy suloisia pikkutyttöjä, yksi karvainen perheenjäsen ja elämänmenoa Islannin maan kamaralla. Söpöjä ovat kaikki.

Pitäisi valita viisi alle 200 lukijan blogia, joille tämän tunnustuksen jakaa. Noitahan riittää. Ja koska en osaa valita viittä, linkkaan tähän nyt yhden viime aikaisen suosikkini.

Nanainen.

Nanaisen kuvat ovat oivaltavia, hauskoja ja yksinkertaisuudessaan niin vallottavia, että haluaisin tapetoida huoneen niillä. Pidän. Kovasti.

Jonglööri

Ulkona on harmaata ja myrskyää.  Näitä talven viimeisiä tekosia.  Eilen tuoksui keväältä, nyt ilmassa leijuu taas talvi.

Maaliskuu on kuukausista rankin. Se on kuin lupaus keväästä, jota ei koskaan tule. Se imee minusta voimat. Mutta minä olenkin syksyn lapsi. Rakastan syyskuun tuoksua. Sen pimeneviä iltoja ja värejä. Maaliskuu on niin väritön. 

Onneksi postissa odotti iloinen yllätys. Musta Jonglööri nahkakoru pääsi heti kaulaan. Kaverina keltainen muovinen helminauha. Täydelliset yhdessä. Kuin yhteen luodut.

Itkuja

Mikä viikonloppu. 

Isoveikan uudet silmälasit menivät rikki. Ja kuinka hän niitä vaali ja piti huolta. Yhtäkkiä vain lensi ruuvi irti eikä takaisin saatu. Kyllä itketti. Vähän itse kutakin. 

Pikkuveikka pyllähti. Hiukka isomman avittamana, mutta kuitenkin vahingossa. Ja naamalleen. Nyt on huuli turvoksissa ja  syöminen ei suju. Hammastakin taitaa pakottaa. Kun se siellä on juuri tulemaisillaan. Ja taas meitä itketti.

Varmuus

Nelivuotias sai silmälasit. Ujon puoleinen pieni mies sai turkoosit kulmikkaat lasit silmilleen ja näyttää nyt ihan isältään. 

Ensimmäinen tarhapäivä lasit päässä oli pitkä. Äidille. 

Pelkäsin. Vaikka mitä. Lähinnä muiden lasten suhtautumista. 

Kotiin tullessa poika hehkui. Oli pitänyt lasit päässä koko päivän. 

Tädit tarhassa ihmettelivät. Kuinka pieni oli tullut kuorestaan. 

Nauranut, jutellut.  Ihan yhtäkkiä.  

Sitä ei koskaan tiedä mistä sen löytää. Itsevarmuuden.