Seitsemäs ja roppakaupalla Kanelia

Seitsemäs.
Lokakuuta.
Ensi vuonna.

Ei mitään hajua
mitä silloin
tapahtuu.
Mutta nyt on
aivan ihku
kalenteri
minne suunnitella.
Ja tuo Lokakuu.
On suorastaan
kutsuva.
Vaikka muuten
minulle se
vähiten mieluisa.

Kanelimaan
Hanna-Riikka pisti
heittäen vielä
kortteja perään.
Ja ne on kyllä
niin maan sulosia.

Ei taida lentää
nämä lintuset
kenenkään postiin
tänä vuonna.
Ei. Ei.
Koristavat
keittiötä.
Ihanaiset.

Kuusi saumaa

Ikean pienet räsymatot
pääsivät lastenhuoneeseen.
Vihdoinkin.

Ompelin
ihan vaan
leveällä siksakilla
pienet matot yhteen. 
Kuusi saumaa.
Ei paha. 

Tosin.
Ensin irrotin
kaikki hapsut.
Solmu kerrallaan 
- Ihan
hullun
hommaa!

Mutta.
Kylläpäs teki
lastenhuoneesta.
Kotoisan.
Tulee mieleen
oma lapsuus.
Räsymatoissa
on vaan jotain.
Niin Suomalaista.

Otan mukin
glögiä.
Ja skoolaan.
Meille kaikille.
Suomalaisille.
Kippis!

Viitosmuki

Mukit.
Nuo toisille niin
samantekevät astiat.
Minulle.
Päivä voi mennä
piloille.
Jos SITÄ
aamukahvikuppia
ei löydy.

Minulla on
suosikkimukit
melkein kaikkien
ystävien luona.
Lähimmät tietävät jo
kattaa sen minulle
valmiiksi
kun tulen kahvipöytään.

Tietyt mukit on
helppoja.
Muumimukista
kahvi maistuu hyvälle.
Olkoon mikä hyvänsä.
Tosin myönnettäköön,
että mörkö saa kahvin
jotenkin hiukkasen
paremmaksi,
kuin muut muumit.
Jostain kumman syystä.

Vanhat numeromukit.
Ne mustavalkoiset
ja puolalaiset.
Ne on nyt
tällä hetkellä
ihan parhaita.
Aamu alkaa vitosella.
Eikä se ykkönenkään
pahaa tee.
Muita ei Vielä
tästä taloudesta
löydy.

Jospa joulupukki
oiskin ahkera
kirpparien kiertelijä.
Kasia nimittäin,
kaivattaisiin
aika tavalla.
Päiväkahville.

N-e-l-j-ä

Neljä päivää aikaa.
Saada joulukortit
kuntoon.
Ja postiin.
Osan kun
pitää ehtiä
kauas.
Maiden ja merten taa.

Miten se onkin.
Että vaikka kuinka
yrittää
että tänä vuonna
ei stressata.
Ei hössötetä.
Ei mennä mukaan
joulupaniikkiin,
niin silti
se aina pääsee
jotenkin
yllättämään.

Koskaan.
Ei olla etuajassa.
Kaikki tehtynä
jo marraskuussa.
Kortit valmiina
postiin
ja paketit rivissä
odottamassa
pukkia.
Ei.

Ja vaikka olisikin,
niin ainakaan ne
ei ehdi
ajoissa postiin.
Tai
aattona vielä
juostaan antamassa
viimeiset
muistamiset.

Ehkä se on
osa joulun viettoa.
Hössötys.
Vilinä ja vilske.
Kiire ja stressi.
Ehkä sitä
arvostaa sitä
rauhoittumista
sitten aattoiltana.
Kun on juostu
ja vouhotettu
koko joulukuu.

Niin.

Mutta jos nyt
vähän rauhallisemmin.
Tällä kertaa.
Kun se joulu
tulee
vouhottamattakin.
Jos voisi hengähtää
jo aaton aattona.

Kolme Viikkoa Jouluun

Pienin
on keksinyt hauskan
leikin.
Vetelee tavaroita
lattialle.
Sohvalta lentää.
Tyynyjä. Peittoja.
Hyllyiltä.
Leluja. Kirjoja.
Pöydältä.
Kaikki
mahdollinen.

Mietin jo nyt.
Mitä mahtaa
tapahtua
kun olohuoneeseen
kannetaan kuusi.
Täynnä
mielenkiintoisia
koristeita.

Josko jättäisi
kuusen kokonaan
koristelematta.
Tai alaoksat paljaiksi.
Tai ehkäpä.
kattoon vaan koukku.
Ja kuusi roikkumaan
metrin korkeuteen.
Amppelikuusi.
Pysyy turvassa.
Pieniltä sormilta.
Ja vielä
helppo kastellakin.

Kukaties.
Vaikka oisi.
Uusin muotivillitys.

Kaksi

Isompi heräsi
aikaisin
ihan vaan
avaamaan
joulukalenterin luukkua.

Minusta tuntuu
että sama
jatkuu.
Koko joulukuun.
Jännitys on suuri.
Pienessä
mielessä.

Itse ottaisin
mielelläni
joululahjaksi
unta.
Myöhäisiä
viikonloppuaamuja.
Ja rauhallista
aamiaisia.
Paras lääke.
Keskitalven pimeyteen.

Mutta keitän kahvia.
Ja laitan
kirkasvalolampun
päälle.
Joululauluja radiosta.
Ja joulutorttu.
Jos vaikka tarttuisi
tuo lapsen ilo.
Ja jännitys.
Ja kantaisi läpi
pimeän.

Ensimmäinen

Joulukuun ensimmäinen.

Suunnitelmissa oli
tehdä joulukalenteri
pojille.
Tai lähinnä isommalle.
Eihän tuo pienin
vielä ymmärrä.
Sen ajatusta.

Mutta sitten.
Se jäi.
Ja jäi.

Taloon tuli
sitten
Legokalenteri.
Ne kun on nyt
poikasen mieleen.
Ja pukin listassakin.
On lego poikineen.

Päätin, että
tänä vuonna
ei stressata.
Jos ei ehdi.
Niin ei ehdi.

Nautitaan joulun ajasta.
Kiireettä.
Sitä stressiä
riittää tarpeeksi
vuoden
muina aikoina.